Elamaa Albert Sillin jalkeen?

Toissailtana oli Albert Herringin mun castin toinen ja koko produktion neljas ja viimeinen esitys. Olo on tyytyvainen ja helpottunut, mutta myos vahan tyhja. Koko syksyn olen valmistautunut tata roolia varten, opetellut musiikkia, englannin aantamista, laulutekniikkaa, nayttamotekniikkaa, stressannut, innostunut, ollut lahes epatoivon vallassa, mutta kokenut myos onnistumisen hetkia ja nyt kaikki tama on ohi. Monta kertaa olen jo ehtinyt ajatella elamaa taman produktion jalkeen ja sita mihin kaikkeen on aikaa ja energiaa, voin keskittya muihin oopperoihin, aarioihin ja muuhun elamaan. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen on jaanyt kokonaan tassa viime aikoina ja toivon mukaan nyt ryhdistaydyn sen suhteen. Yhden kerran olen kaynyt yliopiston hienossa liikuntakompleksissa kuntosalilla, joka on lahes ilmainen, 15 $ lukukaudelta... Kavelykin on jaanyt kodin ja koulun valisiin matkoihin, kun on ollut kylmaa ja markaa ja pimeaa.