Nyt on oopperan treeniperiodi tiukimmillaan, eilen oli orkesterin kanssa musiikkiharjoitus aamupaivalla ja illalla mun castin eka koko paskan lapimeno, loppu kymmenelta ja tana aamuna kymmenelta alkoi toinen mun castin lapimeno ja siihen peraan ruokatunnin jalkeen toisen castin toka lapimeno,viidelta loppu onneks jo tama paiva mutta nyt oon vahan hoo moilasena, etta mitas nyt tekisin... ei jaksais treenata kun huomenna on tekniset lapimenot ison konserttisalin lavalla (tahan asti oltu tuolla oopperastudiossa) puol kahdesta ilta-kymppiin... mutta ei nyt jaksa mitaan kovin aktiivistakaan touhuta... Nyt istun koulun kirjastossa joka on auki viela puolisen tuntia.
On toi oopperan tekeminen kylla hauskaa, mutta myos vaikeeta. Eilen ryssin muutaman sisaantulon aarioissani ja vitutti aika pahasti, mutta tanaan onnistuin paljon paremmin seka musiikillisesti etta nayttamotyoskentelyn kannalta. Toisaalta tanaan sitten taas laulutekniikka ei pitanyt yhta hyvin kuin aina harjoituskopissa tai laulutunnilla, jolloin voin keskittya vain pelkastaan tekniikkaan. Koko ajan vain vahvistuu tunne, etta haluan olla taalla viela ainakin toisen vuoden. Ongelmana rahoitus, lukukausi-maksut ulkomaisille opiskelijoille on sellasta 10 000 euron luokkaa vuodessa ja siihen paalle tietysti elamiskulut. Eli ainut mahdollisuus olisi saada apurahoja jostain...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ei Jussi nyt auta muu kuin alkaa sitten etsimään sitä rahoitusta..... nyt selvität siellä kaikki mahdolliset kanadan-suomalaiset lähteet ja teet itsesi niin tärkeäksi sille oppilaitokselle, että kustantavat sinut .... sitten alat kirjoittamaan lehtiin ja teet itsesi tunnetuksi.... ei sitä muuten kukaan voi tietää, että siellä olisi yksi suomalainen poika maailmalla ja tarvitsisi rahoitusta.....
nimim. tiedät kyllä kuka
Lähetä kommentti