Viikonloppuahdistusta

Tänä viikonloppuna on ollut vähän ahdistusta. Ahdistusta siitä, että olisin halunnut perjantai-iltana ulos, mutta en tiennyt ketään muuta joka olisi ollut menossa, enkä tiennyt keltä kysyä. No pari tyyppiä oli mielessä, mutta mulla ei ollut heidän puhelinnumeroitaan (koska ei ole kännykkää jossa ne numerot olisi aina mukana...) enkä sitten enää nähnyt heitä koulullakaan kun oli jo myöhä ja eivätpä hekään (tai kukaan) toisaalta pyytäneet mua minnekään tai kysyneet mun suunnitelmista. Menin sitten koulun barokkiorkesterin konserttiin, vähän taka-ajatuksena löytää sieltä jotain tuttuja joilla olisi iltasuunnitelmia. No ei siellä oikein ollut potentiaalisia bile-hileitä ja se soiton tasokin oli vähän sellaista, että lähdin sitten väliajalla pois ja laulua vielä treenaamaan. Ilta-yhdentoista tienoilla laahustin kotiin ja oli kyllä ihan helvetin tylsää. Aki-kämppikseni ei ollut kotona ja olin perjantai-iltana yksin kylmässä asunnossa vieraassa maassa... "No, menen nyt sitten kerrankin aikaisin nukkumaan," ajattelin - sarjassa kuuluisia viimeisiä sanoja, menin nukkumaan kolmen aikaan aamuyöllä!

Lauantaina ankea syystunnelma jatkui, yksin nyhjäsin kotona ja ulkona satoi vettä. Illalla lähdin koululle ja törmäsin Irikseen (olin luullut ettei hän ole kaupungissa) ja kutsuin itseni hänen luokseen illalliselle. Treenasin ensin tunteroisen ja Iris kävi sillä aikaa kaupassa. Söimme herkullista pakastepizzaa ja katsoimme Sinkkuelämää dvd:ltä. Oli hyvä olla jonkun elävän ihmisen seurassa vaihteeksi, eikä vain virtuaalisesti naamakirjan kautta...

Eilen sitten olikin hyvä päivä. Tapasin suomalaisen pianisti-tytön, joka on asunut täällä jo viime talven, tapasimme kahvilassa ja juttelimme tuntikausia. Oli terapeuttista päästä puhumaan suomea ja jakamaan kokemuksia täällä asumisesta. Eli nyt on ainakin yksi ihminen, jolle uskaltaa soittaa jos tulee yksinäistä eikä tarvi pelätä, että toinen suostuu tapaamaan vaan kohteliaisuudesta tai säälistä...

Illalla menin vielä koululle treenaamaan ja ääni soi ihan sairaan hyvin! En tiedä johtuiko kahvista päivällä vai mistä, mutta tällaisen tuntuman kun saisi aina laulaessa niin a vot! Kotiin tullessa kävin kaupassa ja ostin perunoita, tyynenmeren pakastelohta ja ruokakermaa... Sain inspiraation suomalaistyyppiseen uuniruokaan täältä: http://marke-tta.vuodatus.net/blog/866494
Sen verran tuota ohjetta muutin, että perunasipuli-sekoitus on korvattu ihan tuoreilla perunoilla jotka viipaloin mutta en kuorinut, kun kaupassa ei ollut pakasteena kuin kokonaisia perunoita ja sitten vaikka kuinka monenlaisia erimerkkisiä, -kokoisia ja -muotoisia ranskanperunoita... Ruokakerman kevyin versio oli 15%, jonka hyllystä löysin, Suomessa siinä mielessä kyllä paljon enemmän valinnanvaraa ja jotenkin pakkausten designkin on Suomessa ihan eri luokkaa, täällä maitotuotteiden pakkaukset näyttävät tosi tylsiltä suomalaisiin verrattuna. Ja maustoin ruokaa mustapippurin ja merisuolan lisäksi chilijauheella ja cayenne-pippurilla... Ai niin, ja tohon isompaan vuokaan laitoin lisäksi pakastevihannespussin jämät, tuo ihan kivaa lisämakua nekin.
Maistui kyllä aivan ihanalta näin kylmänä syksyisenä yönä suomalainen kuuma uuniruoka!