Lähikauppa...

...seuraavalla kadulla, noin kahden minuutin kävelymatkan päässä on kyllä kätevä. Varsinkin kun se on auki 24h! Esim. jos kesken chili con carnen teon huomaa, että se säilykepurkki olikin tomaattikeittoa eikä tomaattimurskaa ja kello on kaksi aamuyöllä - ei hätää, kauppaan vain ostoksille. Tai jos kävelee kotiin baarista aamukolmelta ja jääkaappi kotona ammottaa tyhjyyttään, niin voi vain poiketa kauppaan ostamaan aamupala-aineksia. Aika ihmeellistä. No onhan toki Suomessakin nykyään jotain ABC-huoltsikoita, joissa on S-market auki 24h, mutta ainakin Kuopiossa ainut tällainen ABC oli Pitkälahdessa yli viis kilsaa keskustasta, joten siellä ei tullut kyllä paljoa shoppailtua...

Iltakävely reilu viikko sitten

Halloween
Hieno sisäpiha, pitää muistaa tulla tänne talvella kun tää on siis kokonaan sisätilaaTässä kuva sisäpihan lasikatosta
Iso talo

sunnuntai-jamit

Tässä videopätkä puistomeiningeistä...

syksy Montréalissa

Tässä vähän näkymiä Mont-Royal-puistosta, kesäsunnuntaisin siellä on Tam-tam-jamit, eli rummutusta ja paljon porukkaa sekä tällä kertaa näköjään myös "keski-aikaiset" turnajaiset tai jotain sen sellaista...

sunnuntai-brunssi

Vähän jälkijunassa tulee nyt juttua, mutta viime sunnuntaina oli yllättäen taas vielä kesäinen päivä, joten tässä nautin sunnuntai-brunssia koti-terassilla kadun puolella (sisäpihan parvekkeelle ei paistanut aurinko). Tarjolla muroja, tuoremehua, paistettua munaa, paahtoleipää ja papuja tomaattikastikkeessa.

Laulua

Eilen oli viikon toinen laulutunti. Tehtiin tekniikkaa. Selvästi huomaa, että nyt ollaan jo tutumpia opettajan kanssa ja hän alkaa olemaan vaativampi, on ollut sitä jo aiemminkin, mutta alkaa olemaan sellaista tekemisen meininkiä hommassa. Itsekin alan hahmottamaan asioita, olen miettinyt ja kokeillut uusia juttuja ja nyt on aika kysyä, varmistaa ja tarkentaa, että olenko ymmärtänyt oikein. "Collecting the tone"-asia ylimenoalueella alkaa jo olemaan hallinnassa, luulisin. Kropan käyttö on vielä vähän epämääräistä, ehkä tajuan jo jotain, mutta en vielä ihan täysin mitä opettaja haluaa enkä osaa aina käytännössä kaikkea toteuttaa. Eilen kysyin "keeping the throat open"-asiasta (en viitsi kääntää, kun tulee pian epämääräisiä tai harhaanjohtavia termejä, nämä siis opettajan käyttämiä ilmauksia) ja nyt ainakin ymmärtänen mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miltä tuntuu ja miten sitä voi harjoitella. Eri asia tietysti sitten se, että missä vaiheessa saan siirrettyä tämän kaikkeen laulamiseeni - treenin kautta totta kai. Mutta oli kyllä hedelmällinen ja tehokas tunti, nyt on taas kova into laulaa. Ja ilmeisesti opettajakin on innoissaan kun eilen ehdotti puolen tunnin laulutunnit vielä tänään ja lauantaina - eli yhteensä neljä laulutuntia tällä viikolla!

Saimme myös tietää casting-jaon ja esityspäivät Albert Herringiin. Olen toisessa castissa, mun esitykset 22. ja 24. marraskuuta, ekalla porukalla esitykset 21. ja 23. päivä. Enää kuukausi!

Viikonloppuahdistusta

Tänä viikonloppuna on ollut vähän ahdistusta. Ahdistusta siitä, että olisin halunnut perjantai-iltana ulos, mutta en tiennyt ketään muuta joka olisi ollut menossa, enkä tiennyt keltä kysyä. No pari tyyppiä oli mielessä, mutta mulla ei ollut heidän puhelinnumeroitaan (koska ei ole kännykkää jossa ne numerot olisi aina mukana...) enkä sitten enää nähnyt heitä koulullakaan kun oli jo myöhä ja eivätpä hekään (tai kukaan) toisaalta pyytäneet mua minnekään tai kysyneet mun suunnitelmista. Menin sitten koulun barokkiorkesterin konserttiin, vähän taka-ajatuksena löytää sieltä jotain tuttuja joilla olisi iltasuunnitelmia. No ei siellä oikein ollut potentiaalisia bile-hileitä ja se soiton tasokin oli vähän sellaista, että lähdin sitten väliajalla pois ja laulua vielä treenaamaan. Ilta-yhdentoista tienoilla laahustin kotiin ja oli kyllä ihan helvetin tylsää. Aki-kämppikseni ei ollut kotona ja olin perjantai-iltana yksin kylmässä asunnossa vieraassa maassa... "No, menen nyt sitten kerrankin aikaisin nukkumaan," ajattelin - sarjassa kuuluisia viimeisiä sanoja, menin nukkumaan kolmen aikaan aamuyöllä!

Lauantaina ankea syystunnelma jatkui, yksin nyhjäsin kotona ja ulkona satoi vettä. Illalla lähdin koululle ja törmäsin Irikseen (olin luullut ettei hän ole kaupungissa) ja kutsuin itseni hänen luokseen illalliselle. Treenasin ensin tunteroisen ja Iris kävi sillä aikaa kaupassa. Söimme herkullista pakastepizzaa ja katsoimme Sinkkuelämää dvd:ltä. Oli hyvä olla jonkun elävän ihmisen seurassa vaihteeksi, eikä vain virtuaalisesti naamakirjan kautta...

Eilen sitten olikin hyvä päivä. Tapasin suomalaisen pianisti-tytön, joka on asunut täällä jo viime talven, tapasimme kahvilassa ja juttelimme tuntikausia. Oli terapeuttista päästä puhumaan suomea ja jakamaan kokemuksia täällä asumisesta. Eli nyt on ainakin yksi ihminen, jolle uskaltaa soittaa jos tulee yksinäistä eikä tarvi pelätä, että toinen suostuu tapaamaan vaan kohteliaisuudesta tai säälistä...

Illalla menin vielä koululle treenaamaan ja ääni soi ihan sairaan hyvin! En tiedä johtuiko kahvista päivällä vai mistä, mutta tällaisen tuntuman kun saisi aina laulaessa niin a vot! Kotiin tullessa kävin kaupassa ja ostin perunoita, tyynenmeren pakastelohta ja ruokakermaa... Sain inspiraation suomalaistyyppiseen uuniruokaan täältä: http://marke-tta.vuodatus.net/blog/866494
Sen verran tuota ohjetta muutin, että perunasipuli-sekoitus on korvattu ihan tuoreilla perunoilla jotka viipaloin mutta en kuorinut, kun kaupassa ei ollut pakasteena kuin kokonaisia perunoita ja sitten vaikka kuinka monenlaisia erimerkkisiä, -kokoisia ja -muotoisia ranskanperunoita... Ruokakerman kevyin versio oli 15%, jonka hyllystä löysin, Suomessa siinä mielessä kyllä paljon enemmän valinnanvaraa ja jotenkin pakkausten designkin on Suomessa ihan eri luokkaa, täällä maitotuotteiden pakkaukset näyttävät tosi tylsiltä suomalaisiin verrattuna. Ja maustoin ruokaa mustapippurin ja merisuolan lisäksi chilijauheella ja cayenne-pippurilla... Ai niin, ja tohon isompaan vuokaan laitoin lisäksi pakastevihannespussin jämät, tuo ihan kivaa lisämakua nekin.
Maistui kyllä aivan ihanalta näin kylmänä syksyisenä yönä suomalainen kuuma uuniruoka!

uudet petivaatteet

Tässä uudet petivaatteet, jotka ostin reilu viikko sitten. Kävelin kaupungilla ja poikkesin yhteen kauppaan ihan vaan katsomaan missä hinnoissa petivaatteet on... No siellä oli taitava myyjä joka onnistui myymään mulle koko setin, niillä oli joku tarjouskin siinä, joten aattelin että tarvin uudet petivaatteet joka tapauksessa, että samapa tuo vaikka ostaisi nyt sitten. Tulivat kyllä vähän kalliiksi, mutta sitten oli sellanen tunne etten halua palauttaakaan näitä ja ovathan ne kyllä aika luksus-mukavat. Pakko kyllä jotenkin roudata ne Suomeen sitten kun täältä lähden...

kävelyretkiä

Eilen ja tänään olen karkoittanut koti-ikävääni kävelyretkillä kaupungilla. Eilen kävelin St.Urbainia pitkin Mile Endiin, aina Little Italyyn asti ja tulin takaisin Avenue du Parc'ia. Koko matkaan meni pari tuntia, oli ihanan aurinkoista ja lämmintä ja vaihtelevaa kaupunkimaisemaa. Juuri kun luulin, että nyt olen tulossa kaupungin "laitamille", että nyt alkaa joku teollisuusalue tms. niin löysinkin "pikku Italia"-kaupunginosan ja kaikki Mile Endin värikkäät etniset ravintolat ja kahvilat, kreikkalaisia ravintoloita näin Avenue du Parcilla varmaan ainakin viis.

Tänään lähdin St. Denis'tä pitkin ja kävelin Vanhaan Satamaan. Se on kyllä ihmeellinen paikka, tuntuu siltä kuin saapuisi Eurooppaan, tulee mieleen vähän Sisilian kaupungit tai vaikka Tukholman Gamla Stan kun on se vesi siinä lähellä. Harmillista etten ottanut kameraa mukaan, oli sen verran hienoja maisemia siellä rannassa. Vastarannalla siinsi mm. vuoden 1967 Maailmannäyttelyn rakenteita, jotka lienevät maailmankuuluja - oon nähnyt muistaakseni samoja sen sellaisen pallon jossain valokuvassa joskus. Eli pitääpi mennä sinne uudestaan aurinkoisena päivänä kameran kanssa...

Paluu turistiksi

Lähdin koululta kävelylle vanhaan satamaan ja tulin takaisin St.Laurent-katua pitkin läpi China Townin ja St.Laurentin. Pääsin jälleen turisti-tunnelmaan ja koti-ikävä kaikkosi. Kirjoitin myös hetki sitten elämäni ensimmäisen shekin. En vaan päässyt tarkistamaan tilini saldoa nyt koska netti-pankki ei taas vaihteeksi toimi...

kuolinpaivani...

...on nykyisilla elintavoillani Hesarin deadline-laskurin mukaan 75-vuoden ikaisena 18. syyskuuta 2057. (http://www.hs.fi/)

koti-ikava

Viime viikolla tuli yllattavan kova tarve ottaa yhteytta kavereihin Suomessa ja lahetin aika monille sahkoposteja ja kyselin kuulumisia. Tanaan katselin kalenteria ja mietin mita mahdan tehda itsenaisyyspaivana ja jouluna ja tajusin, etta oon ollut taalla nyt kuukauden ja oikeestaan on vahan ikava Suomeen. Nyt mietin, etta pitaisi selvittaa missa se Suomalainen kirkko on taalla Montrealissa ja menna kaymaan siella. Ja lahimpaan suurlahetystoon (Toronto, Ottawa?) voisin ottaa yhteytta ja tarjota itseani esiintymaan. Jaateloa oon aika paljon syonyt viime aikoina...