torstai 27. syyskuuta 2007

Montréalin korkein rakennus

Hui miten korkealla...
Kattoterassi


Toi mökkylä vasemmalla on Mont-Royal -vuoriTässä vähän näkymiä Montrealin korkeimman (?) rakennuksen katolta, jossa on kaupungin viilein yökerho. Siellä oli toissa perjantaina kaikkien kaupungin yliopistojen kv-opiskelijoiden bileet. Harmillista vaan, että satoi vettä, jonka takia porukka oli enimmäkseen sisällä, joka oli aivan liian ahdas 2000 ihmiselle... kuulemma koko paikan idea on tää kattoterassi, joka on iso tanssilattia kattona taivasta ja näkymät yli kaupungin. No seuraavalla kerralla.

Quebecin sairausvakuutus

Tänään sain vihdoin kammettua itseni aamulla ylös ja vääntäydyttyä Quebecin provinssin virastoon, joka käsittelee kaikille provinssissa oleskeleville pakollisen sairausvakuutuskortin hakemuksia. Suomen Kelalla ja Quebecin provinssilla on sopimus, jonka mukaan suomalaiset saavat tämän vakuutuksen ilmaiseksi. Muuten joutuisin maksamaan yli kuudensadan dollarin McGill-yliopiston ulkomaalaisten opiskelijoiden sairausvakuutusmaksun. Olin kuullut kauhutarinoita siitä kuinka siellä virastossa joutuu jonottamaan tuntikausia ja käytännössä kortin hommaamiseen pitää varata koko päivä. Jännitti jo etukäteen, että kuinka kauheaa se nyt onkaan ja puhuukohan ne edes englantia siellä ja mitäs sitten jos viiden tunnin odottelun jälkeen käy ilmi, että multa puuttuukin joku pakollinen lomake tai valokuva tms... Olin kyllä valmistautunut hyvin, tätä asiaa välittömästi tai välillisesti hoitaessa on varmaan mennyt useampi tunti, ja ties kuinka paljon aikaa ja energiaa siihen kun on miettinyt sitä, että pitäis hoitaa tää asia... Saavuin paikalle ehkä siinä 20 vaille yhdeksän aamulla, 10 minuuttia viraston aukeamisen jälkeen, ja jono oli ehkä 20 metriä viraston oven ulkopuolella käytävällä. Ja tämä siis jonotusta jonottamiseen, eli siihen, että saa jonotusnumeron... Huokailin syvään ja näin mm. kun joku mies tuli ovia paiskoen ulos virastosta ja sadatteli jotain kielellä, jota en tunnistanut. Yhdeksän aikaan pääsin sitten sisälle jonotusnumero kädessä odotusaulaan istumaan. Vähän ajan päästä siitä virastoon tuli myös ranskalainen liedstudion pianistini Julia, jonka piti uusia oma sairausvakuutuskorttinsa - myös Ranskalla on Suomen kaltainen sopimus Quebecin kanssa. Oli kiva saada seuraa ja Julia kertoi omia ikäviä kokemuksiaan virallisten asioiden hoitamisesta Montréalissa. Kymmenen aikaan oli vuoroni ja pääsin tiskille. Mukanani oli kaikki McGillistä saamani ohjeen mukaiset dokumentit. Onneksi otin varulta mukaan myös suomalaisen Kela-korttini - tätä ei ohjeen mukaan olisi pitänyt tarvita, mutta virkailija oli sitä mieltä, että hyvä, että mulla oli se. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen, joka oli hänen kanssaan asioinut. Eipä Montrealissa kai kovin paljon suomalaisia ole, en ole törmännyt vielä ainakaan kehenkään. Onkohan Saku Koivu joutunut jonottamaan tässä samassa virastossa? No koko operaatio oli ohi noin klo 10.20, vain reilu puolitoista tuntia paikalle saavuttuani. Ennätysnopeaa, ainakin mitä kuulin oopperastudion ohjaajalta ja kapellimestarilta, jotka molemmat ovat jenkkejä. Heillä oli mennyt 3-4 tuntia. Aika kiva juttu siis. Ja yksi kivi sydämeltä poissa.

Kanadalaisten pankkikäytännöt...

...ovat jotain ihan naurettavaa. Ensinnäkin täällä käytetään shekkejä vähän joka asiassa. Nettipankki on todella alkeellinen, en voi tehdä tilisiirtoa kämppikseni tilille maksaakseni vuokran netin kautta ennen kuin menen pankkiin viemään kämppikseni shekin, jossa on hänen tilitiedot. Siis aivan käsittämätöntä!!! Miten voi olla näin vanhanaikaista länsimaassa?!? Kun avasin tilin HSBC-pankissa - jolla on pankkeja ympäri maailmaa, (kaikkialla muualla paitsi Suomessa) joten ajattelin että kansainväliset rahasiirrot sujuvat helpommin - he eivät uskoneet, että pystyn tekemään omalta Osuuspankin tililtäni tilisiirron uudelle kanadalaiselle tilille nettipankin kautta. No totta kai pystyn!!! Siirron käsittelyyn meni yksi pankkipäivä OP:lla Suomessa (sitten kun olin saanut ohjeet OP:lta parin yrityksen jälkeen pelkkiä HSBC:n ohjeita noudattaen, jotka olivat päin persettä tietysti... tai no ei nyt ehkä ihan päin persettä, mutta vähän epätarkasti kuitenkin), jonka jälkeen rahat olivat sitten HSBC-pankin Kanadan pääkonttorilla matkalla mun tilille - tämä matka kesti neljä päivää... Eli neljä päivää elin sitten Visalla, kun siirsin melkein kaikki rahani Suomen tililtä Kanadan tilille, koska halvempaa siirtää enemmän rahaa kerralla...

No tämä taisi olla ensimmäisiä kertoja, kun huomaan kulttuurishokin oireita... Muutenkin tämä viikko ollut siinä suhteessa erilainen, että on tullut ekan kerran vähän jollain tavalla ikävä Suomeen ja kavereita ja oon laittanut tällä viikolla tosi paljon sähköposteja ja facebook-viestejä kavereille. Ja käynyt tarkistamassa sitten sähköpostia monta kertaa päivässä, siltä varalta että joku olis vastannut...

tiistai 25. syyskuuta 2007

Intiaanikesä


Täällä on vieläkin ihan hullun lämmin. Olin jo asennoitunut, että kylmenee kun välillä oli jo aika viileää päiväsaikaankin. Tänään oli pilvistä, +27 ja korkea kosteus niin, että netin sääpalvelu (ks.linkkilistani) sanoi sen tuntuvan +33! Kuvassa kampusalueen "alakenttä" (lower fields), jossa on hyvällä säällä aika paljon porukkaa pelailemassa tai vain loikoilemassa nurmella.

kirjasto


Tässä näkymä koulun kirjaston ikkunasta. Kirjasto on tosi hieno. Ja auki su-to ilta-yhteentoista! Pe-la seitsemään. Ihan huippua! Erillistä tietokone-luokkaa koulussa ei ole vaan tietokoneita on kirjaston tiloissa, siellä täällä, joka on tosi hyvä ratkaisu. Kirjastossa on sellainen leppoisa, rauhallinen tunnelma, mutta kuitenkin avaraa ja valoisaa, isot ikkunat (kuten kuvasta näkyy), katto korkealla ja tilaa kolme kerrosta! Hieman erilaista kuin Kuopion Musiikkikeskuksen kirjastossa... Joka on siis sellanen p-läven kokonen, ihan naurettavan pieni, tiedoksi lukijoille, jotka eivät kyseiseen paikkaan ole tutustuneet...

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

shoppailupäivä

Eilen illalla oli koulun oopperalaulajien viini-ja juustobileet Nicholaksella (kuulostipa mahtipontiselta, ei meitä ollut kun ehkä 7-8 ihmistä paikalla ja kyseessä ihan tavalliset kotibileet) ja siellä sovimme sunnuntai-brunssista. Joten tapasimme puoliltapäivin, kirkonmenojen jälkeen, jo mainitun kirkon edessä, jonka kuorossa moni koulun laulaja laulaa ja tienaa siten 400 euroa kuussa ja johon Julian muakin pyysi mutta kieltäydyin ja torstaina kun oli coaching-aika Julianin kanssa ja katsoimme Albertin soolo-osuuksia, hän sanoi että laulan kuoro-pianon soolo-pianon sijaan ja että en laula säveliä loppuun asti enkä lausu sanoja kunnolla ja ajattelin heti että kaikki tämä on kuorolaulun vaikutusta ja että en osaa laulaa kuorossa "kunnolla" ja että kuorolaulu vaikuttaa mun laulamiseen liikaa ja on nyt ihan viisasta olla laulamatta kuoroissa vaikka raha tulisikin tarpeeseen ja olisi kiva shoppailla hyvällä omallatunnolla sillä kaikella rahalla mitä saisi mutta tulevaisuuden kannalta nyt parempi etten laula kuorossa.

Niin siis tapasimme kirkon edessä ja menimme aamiais-kahvilaan brunssille. Otin all-american-breakfastin jossa oli aika suolasia paistettuja perunoita, paistettu muna, papu-mössöä, suolasta pekonia, suolanen nakki, suolasta kinkkua ja viipaleet vesimelonia, hunajamelonia ja tuoretta ananasta. No ihan kiva oli syödä kuitenkin lämmintä ruokaa pöytään tarjoiltuna. Brunssin jälkeen lähdettiin pienemmällä porukalla shoppailemaan. Aattelin, että en nyt ehkä kuitenkaan osta mitään, että pitää vähän asettua ja odotella, että vastahan tulin Montrealiin, ei nyt vielä voi ostaa vaatteita. No törmäsin jotenkin kaikenlaisiin kivoihin vaatteisiin, jotka olivat alennuksessa ja kun euro on niin vahva suhteessa kanadan dollariin niin edullista senkin suhteen... Iris oli makutuomarina ja ehdottelikin jotain vaatteita ja löysin kyllä ihan kivoja ja käyttökelpoisia vaatteita, sellaisia joita voi käyttää ihan koulussa tai kun lähtee baariin tai jopa koelauluissa tms.


Auditions. Sana, joka on tullut tutuksi täällä lyhyessä ajassa. Perjantaina oopperastudion johtaja, ohjaaja ja opettaja, Patrick Hansen (
Director of Artistic Administration for Florida Grand Opera, "He has been on the musical staffs of Lyric Opera of Chicago, The Juilliard Opera Center, Tulsa Opera, Opera Memphis, and Des Moines Metro Opera, and for six seasons served as Director of the Young American Artists Program at Glimmerglass Opera. During that time, he served as Music Director of Opera / Musical Theater at Ithaca College. In addition, he has stage directed productions such as The Impressario, Dido and Aeneas, The Magic Flute, Dialogues of the Carmelites, and Così fan tutte.") piti todella mielenkiintoiset luennot aiheista "Auditions" ja "Summer Programs". Hän on itse työskennellyt pianistina laulajien kanssa, oopperoiden näyttämöohjaajana, kapellimestarina ja kuunnellut omien sanojensa mukaan uransa aikana yli kymmenentuhatta laulajien koelaulua. Hän kertoi siitä mihin itse kiinnittää koelauluissa huomiota ja antoi erilaisia ohjeita koelauluun valmistautumisessa ja jälkitoimissa. Luennot olivat sikälikin mielenkiintoisia, että hän kertoo asioista kiertelemättä ja suorasukaisesti ja hänellä on paljon sisäpiiritietoa; esim. kesäohjelmista kertoessaan saattoi sanoa kuinka se ja se ihminen on siinä ja siinä kesäohjelmassa takapiruna ja sama henkilö on myös sen ja sen oopperatalon taiteellisessa johdossa ja että jos laulat hyvin kesäohjelmassa niin voit päästä sitten oopperatalon proggigsiin tai young artist programiin. En ollut edes tiennyt aiemmin, että on olemassa young artist programeja (eli Euroopassa ilmeisesti yhtä kuin oopperastudioita), joihin vastavalmistuneet tai vielä opiskelevat laulajat voivat pyrkiä ja joissa tehdään oopperaa, kuorossa ja solistina, saadaan palkkaa, mutta kuitenkin vielä myös laulutunteja ja opetusta, eikä tarvi vielä olla "valmis" ammatti-oopperalaulaja (niinno mikä valmis, eihän valmista laulajaa olekaan, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan). Enkä ollut tajunnut tollasia kesäfestivaaleja, jotka toimivat samalla periaatteella. Olin kai aiemmin kuvitellut, että sitten ne hyvät laulajat valmistuttuaan pääsevät jo heti tekemään oopperarooleja oopperatalojen isoilla näyttämöillä ja että jos ei sellaisiin pääse, niin ei vaan ole tarpeeksi hyvä... Ainahan vaan puhutaan kuinka se ja se laulaja lähti Saksaan siihen ja siihen kaupunkiin oopperaa tekemään eikä ceeveistä koskaan käy ilmi, että mihin ko. laulaja ei päässyt ja miten hän elätti itsensä ja rahoitti matkat yms silloin kun ei ollut vielä päässyt mihinkään töihin...

lauantai 22. syyskuuta 2007

hautajaiset


Eilen aamulla oli hautajaiset joihin koulun oopperastudion kapellimestari Julian Wachner kokosi pienen kuoron koulusta (tenorisektiona molemmat Albert Herringit, Albert-cover ja Vicar {pastori, siis Jeremy joka laulaa vicarin osan oopperassa...}) ja St.Andrew's&St.Paul's kirkon (http://www.standrewstpaul.com/# ) kuorosta jota han johtaa. Vainaja oli 21-vuotias poika, en tieda miten kuoli, mutta joka tapauksessa traagista. Veljensa piti puheen ja oli valilla purskahtaa itkuun, mutta sai kuitenkin pidettya puheensa ja koko kuoro yritti pidatella kyynelia. Lauloimme John Tavenerin Song for Athene, jonka kuuluisin esitys oli prinsessa Dianan hautajaisissa (http://www.youtube.com/watch?v=II_QgNkG5jg biisi alkaa papin puheiden jalkeen noin minuutin kohdalla; tassa vahan parempitasoinen aanite: http://www.youtube.com/watch?v=KA76wrDgyHA&mode=related&search=). Kyseessa oli presbyteerikirkko, ja arkkua ei paikalla ollut eli ruumista ei siunattu, vahan kuin suomalaisen siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden yhdistelma.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Mont-Royal

Tässä ihanassa puistossa mulle tultiin vain hetki ennen kuvan ottoa myymään huumeita. No ei mitään kovia aineita sentään, ruohoa vaan, mutta olipa silti vähän yllättävää meikäläiselle. Suomessa mulle ei oo tarjottu mitään huumeita ikinä missään! Tämä kuva on Mont-Royal-vuoren alarinteestä, mistä puistoalue alkaa.

Tässä kuvaa vähän ylempää, missä rinne muuttuu jyrkemmäksi. Ylös menee myös ihan kunnollinen, helposti kuljettava, loiva hiekkatie, mutta halusin olla vähän seikkailullisempi.

Tässä ensimmäiset kunnon näkymät ylärinteeltä...




Ja tässä paikallinen "Puijon maja", ylhäällä, näköalatasanteen luona oleva ravintola.














Ja tässä kuvia sieltä näköalatasanteelta otettuna...

tiistai 11. syyskuuta 2007

sadepäivä

Tässä minä ja koulu. Illallisella uudessa kahvilassa (joka oli aika kallis mutta hyvä) kun tuli niin kova nälkä ja ruokakauppaan on vähän matkaa ja vettä tuli kuin esterin perseestä. Kadun toisella puolella siis koulu, vanha rakennus, uusi rakennus täältä katsottuna vanhan oikealla puolella. Ja tänään iltapäivällä alkoi vesisade, joka jatkuu edelleen. Ostin hienon puna-valkoisen McGill-sateenvarjon. Huomenna pitäisi olla poutapäivä. Vieläkään ei tietoa Song Interpretation-koelaulun tuloksista. Mutta tänään jaksoin raahautua hallinto-kerrokseen, uuden rakennuksen seitsemänteen ja sain tietää, että olen undergrad. Vähän tylsähköä, kuulostaisi hienommalta olla grad, mutta kuulemma teknisesti paljon helpompaa - jos olisin grad, kaikki mahdolliset muutokset pitäisi tehdä jossain grad-opiskelijoiden toimistossa tms kun taas undergrad-muutokset voidaan tehdä omassa musiikki-tiedekunnassamme.

Tässä vielä minä uudessa rakennuksessa, kirjastossa. Huono kuva kun otin itselaukaisimella laittaen kameran viereiselle nojatuolille, mutta hieno seinä ainakin näkyy. Ja kello oli tässä vaiheessa jotain puol kahdeksan illalla - musiikkitalon kirjasto on auki arkisin iltakymmeneen!


Tänään oli ensimmäinen oopperastudion movement-class. Ihan tiukkaa meininkiä, heti kunnon kolmen vartin aerobic-tunti ja siihen päälle luentoa ihmisen selkärangasta ja ryhdistä. Syytä varmaan ryhdistäytyä kuntoilun kanssa jos meinaa pysyä vauhdissa mukana... Mutta lupaavalta vaikuttaa, opettaja vaikutti tosi pätevältä, muusikkotausta, tekee vaikka mitä; treenaa mm. Quebecin osavaltion voimistelun edustusjoukkuetta ja jotain koripallo-tiimiä ja sitten vielä opettaa jossain parissa muussa paikassa oopperastudion lisäksi.

maanantai 10. syyskuuta 2007

pitkä päivä

Tänään oli oikeestaan eka kunnon koulupäivä, oopperastudiota, koelaulua ja kuoroa koko päivä... Olin aivan poikki kuuden aikaan kun acting-class päättyi, tuntui etten jaksa enää yhtään kuunnella englantia ja olla keskittynyt ja tarkkaavainen. Menin kuitenkin Voces Borealesin treeneihin puoli seiska ja jaksoin hyvin. Oikeastaan piristyin siellä. Porukka lauloi tosi hyvin, Michael on tehokas harjoittaja ja tuntui hyvältä laulaa.

Tänään kun avasin ääntä ennen koelaulua, tuntui että nyt ääni soi todella hyvin, kirkkaasti ja tosi rennosti ja vapautuneesti. Koelaulu-tilanteessa yritin pitää saman helppouden tunteen, mutta ääni ei soinut ollenkaan niin hyvin. Johtui ilmeisesti salista. Tuntui että ääni olisi ollut yhtäkkiä tosi pieni. Pianisti-Genevieve sanoi että tyypillistä Tanna-salille.

Nyt pitäis selvittää mun tutkinto-taso, oonko undergrad vai grad... Lauluosaston johtaja Valerie ja lied-ope Michael kyselivät sitä ja illalla törmäsin kadulla Stefanoon ja hänellekin olivat soittaneet ja kehotti mua selvittään asian pian. Luulis että grad kun on nyt toi kandi-tutkinto tehtynä mutta katellaan... Pitäis varmaan huomenna jaksaa etsiä ihminen joka tietää asiasta... Onneks huomenna ei oo kuin oopperastudion movement-class aamupäivällä ja sit ihan vapaata. Ja se fucking health insurance exemption-lomake pitäis kanssa toimittaa jonnekin. Ja sitten avata pankkitili. Ja ostella erinäisiä juttuja, mm. uudet lakanat, langaton vastaanotin läppäriin, ruokaa, ainakin maitoa ja muroja, ehkä mehuakin...

siistiä!

sain siivottua! Jeah! Nyt tuntuu hyvältä. Pitää ottaa kuvia tästä huoneesta ja laittaa tänne jakka ehdin...

Tänään kiire päivä, oopperastudion alku-tapaaminen, lied-studion koelaulu, ooppera-näyttelemis-tunti ja sitten vielä Michaelin Voces boreales-kuoro illalla, jonka meen tsekkaan. Live-äänite viime keväältä kuulosti kyllä hyvältä. Nyt yritän pähkäillä, että laitanko shortsit vai pitkät housut jalkaan, nyt on jotain alle 20 astetta mutta arska paistaa ja iltapäivälle lupailee kuitenkin yli kahtakymmentä... Eikä mulla oo kun kahdet pitkät housut mukana jotka molemmat on ehkä vähän raskastekosia, mutta toisaalta vain kahdet shortsitkin joita oon jo pitäny tosi paljon koko ajan... Hankalaa...

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Albert Herring

Jeejee! Sain nimiroolin Opera McGillin Albert Herring-oopperassa!!! Aika siistiä, ja myös jännää kun en oo aiemmin ooppera-roolia tehny, vaan oopperakuorossa kuopiossa ja porgyn ja bessin "näyttämöllisessä konserttiversiossa" yks aaria... Heti huomenna on koko oopperastudion aloitustapaaminen ja tiistaina näyttelemis-harjoitukset... Ja nyt yritän opetella ulkoa Faurén Après un rêve'ä kun huomenna laulan sen lied-studion koelauluissa...

Ja pitäis siivota! Täällä on aika paskasta mutta sellanen olo ettei jaksais alottaa, ja olis tietty kiva mennä uloskin, parc mont-royalilla on sunnuntain tam-tam-jamit meneillään... Ja olis muutenkin kiva kävellä kaupungilla, tutustua paremmin tähän uuteen kotikaupunkiin! Aika paljon konditionaaleja...

koulutie


Tässä näkymä mun koulutieltä, koulu kadun oikealla puolella yhden korttelin päässä (eli ei näy kuvassa)...

lauantai 8. syyskuuta 2007

kaikki tähänastiset Montréal-kuvat...

...löytyvät naamakirjasta (mistä muualtakaan...) Tässä linkki niille onnettomille jotka eivät ole naamakirjassa (toivottavasti toimii):
http://www.facebook.com/album.php?aid=51883&l=59137&id=596995724

Grad student house






Tänä iltana mentiin grad-student-taloon kampuksen tuntumassa, joka oli ihan huippu bilepaikka. Halvat hinnat, eikä periaatteessa ollenkaan undergrad-opiskelijoita (lue:teinejä)! Kuuma sielläkin tuli, vaikka yläkerrassa olikin ilmastointi. Nytkin, yöllä, kello puoli kaksi, on ulkona +28 astetta ja korkea ilmankosteus. Aivan trooppinen ilma! Ohessa vähän kuvia...

perjantai 7. syyskuuta 2007












Yöllinen näkymä asuntoni/huoneeni ulko-ovelta, osoitteesta 3785 Clark Street, Montréal...

+28 C

Tänään on ihan hullun kuuma, +28 C vaikka aurinko ei edes paista kunnolla... Tekis mieli vaan jäädä sisälle ilmastoinnin kanssa... No kohta täälläkin kai alkaa syksy ja aika siistiä että syyskuun 7. on vielä täysi kesä!

Tänään on oopperastudion call-backs, eli osaa porukasta pyydetään laulamaan joku audition-biiseistä uudestaan. Multa pyydettiin Un'aura amorosa. Virallisesti callbacks-kutsu ei vielä tarkoita, että on päässyt oopperastudioon mut käytännössä callbackseihin oli kutsuttu aika vähän porukkaa verrattuna aiempaan ja ne jotka ei saanu kutsua ei ainakaan päässy oopperastudioon. No katellaan. Toivottavasti sais äänen auki nyt.

Meni nimittäin vähän myöhään eilen, mentiin La Village'en, en ollut vielä käynyt sielläpäin, Montréalin suurimpaan gay-clubiin Club Parking'iin. Oli kyllä ihan siisti paikka, kaks kerrosta&terassi ja tosi paljon porukkaa. En oikeestaan juonu siellä, mut meni jonnekin puol neljään ennenku olin kotona.

Eilen iltapäivällä oli McGillin vaihtarien tapaaminen Open Air Pubissa. OAP on siis aidattu anniskelualue keskellä kampusta - kaljateltta koulussa!!! Eipä ihan heti taida toteutua kuopionlahden kentällä vastaava... Tosin tää OAP on toiminnassa nyt vaan tän ekan viikon kai, viime viikolla oli alkanut. Mut ihan lepposa meininki, pitää varmaan tänään mennä sinne koelaulun jälkeen kun jäi vielä pari lippua käyttämättä...

Montréalin päiväkirjaa...

Tässä ensin pari ekaa merkintääni, jotka tein vanhaan blogiini http://jussijoosua.spaces.live.com/

5. syyskuuta

Tuleekohan tästä mitään...

..blogin kirjoittamisesta siis. Aiheena elämäni Montrealissa, Kanadassa.

Tänään kävelin Mont-Royal-vuorelle - paikallinen Puijon mäki! Koko vuori on puistoaluetta, paljon lenkkeilijöitä ja oravia. Upeat näkymät kaupungin yli. Koko lenkki kesti sellasen puoltoista tuntia, vuori on koko kaupungin keskellä, puisto-alueen reunaan ei oo mun kämpältä matkaa kuin sellanen ehkä 5-10 minsan kävely. Harmitti etten tajunnu ottaa kameraa mukaan. No pakko mennä sinne pian uudestaan.

Tänään oli sitten ooppera-koelaulut. Meni kyllä hyvin vaikka tulikin vähän kiire lähtö, kuten tavallista... Saavuin paikalle varttia ennen mun aikaa, onneks aikataulu ei ollut etuajassa... Mulla ei ollut ceeveetä vaikka olis kai pitäny, kuulin siitä vasta täällä joskus viikonlopun tietämillä Irikseltä ja kirjoitin sen sit vasta tänään mut en ehtinyt enää tulostaan sitä ku eihän mulla oo täällä kotona tulostinta enkä edes tiedä missä koululla olis... Samoin multa puuttu headshots, eli hienot cv-valokuvat jotka Iris oli otattanut Hollywoodissa, nykiläisen kuvaajan toimesta, meikkaajana ammatti-tv-elokuva-meikkaaja... No ilmeisesti kuitenkin tykkäsivät kun tulivat onnittelemaan jälkikäteen kauniista laulusta ja oopperan kapu oli kuulemma sanonut että "pelastan heidän nahkansa" kun täällä ei oikeen ole tenoreita!!! Eli oon nyt kyllä todella pettynyt jos en pääse mihinkään oopperaan! Leveä hymy Tän vuoden produktiot ovat siis Brittenin Albert Herring, Mozartin Cosí fan tutti ja Händelin Algina. Britteniä varten mulla ei ollut mitään laulua kun en vaan ehtinyt opetella ulkoa mitään uutta englantilaista, en ollut laulanut kuin vanhaa ja sit sen yhden amerikkalaisen säveltäjän laulusarjaa, jonka muistin just nyt enkä saa päähäni sen nimeä... Hermit songs oli sarjan nimi... Sellanen laulusäveltäjä, paljon yksinlauluja, elänyt 1900-luvulla... pakko ettiä se nimi jostain, hämää nyt... Samuel Barber! Google löysi heti kun laitto ton Hermit Songs... Nyt pitäis osata päättää että minkä englantilaisen biisin opettelisin perjantaiksi siltä varalta että pyytävät mua laulaan jotain perjantaina... Brittenin 'Tis the last rose of summer olis ehkä helppo opetella kun oon joskus se osannu eli ainakin musiikin osaan... sanoja tosin on aika paljon... Brittenin serenadista tenorille, käyrätorvelle ja jousille osaisin sanat Elegy-osasta, joka on Blaken Sick rose-runoon mutta melodia kuulosti aika pahalta... Pitää vielä miettiä, mut tässä ei kyllä oo paljon aikaa miettiä, paras olis päättää vaan joku biisi ja alkaa opetteleen...