Albert Herring-valokuvia

Harjoituksista, tässä vaiheessa orkesteri ei ollut vielä paikalla ja laulajatkin vielä osin arkivaatteissa

Talvimyrsky

Kuvat edellisessä merkinnässä ovat siis viime viikolta. Paraikaa Montrealissa ja koko itäisessä Kanadassa sekä myös Suurten järvien alueella Yhdysvalloissa odotetaan talvimyrskyä iskeväksi. Torontossa ja Montrealissa on peruttu lentoja tänään ja huomenna ja mahdollisesti myös maanantaina. Jännäänkin nyt, peruuntuuko munkin lento Chicagoon maanantaina alkuiltapäivästä. Tälle seudulle ja Etelä-Ontarioon ennustetaan 20-30 cm lunta ja New Brunswickin provinssiin jopa 40 cm. Toinen päivän pääuutinen Montrealissa on Saku Koivun tekemät kaksi maalia Habsien eli Montreal Canadiensien kohdatessa Toronto Maple Leafs.

Lumimyräkkä

Tämä tapahtui jo yli viikko sitten, mutta olen ollut laiska kirjoittamaan blogia, joten nyt vasta tämä kuva-reportaasi. Joitain koulujakin oli suljettu vaikka Suomessakin kyllä saattaa joskus näin paljon tulla lunta eikä silloin mitään kouluja suljeta. Mutta täällä näköjään suljetaan. Tuli siis ihan kunnolla lunta ja nyt on siitä asti ollutkin sitten tosi lumista ja myös kylmää. Pakkasta on välillä tosin vain joku muutama aste, mutta kun ilmankosteus huitelee pahimmillaan yli 90% tienoilla ja tuuli on navakkaa, niin muutamakin aste saattaa tuntua 10-20 asteen pakkaselta. Ja sitten kun on oikeasti -20 C niin tuntuma saattaa olla -30!
Tuossa etuoikealla on siis lumen alle hautautunut auto...

Lihamakaronilaatikko juusto-ja tomaattikuorrutteella

Kävelin eilen McDonaldsin ohi ja tajusin että olen käynyt yli kolmen kuukauden Pohjois-Amerikassa oloaikanani Mäkkärissä kaksi kertaa. Siis paljon harvemmin kuin Suomessa. Täällä tuntuu yleinen ilmapiiri olevan yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa sellainen ettei hampurilaisravintoloissa käydä muuten kuin pikkutunneilla kotimatkalla baarista. Sen sijaan kahviloissa kyllä käydään ahkeraan, suosittu on myös Subway sekä tietysti etniset ravintolat. Kahviloissa ruoka on yleensä voileipä-tyyppistä. Kouluruokailun puuttuessa olen tehnyt aika paljon itse ruokaa. Erityisesti liha on täällä edullista, muuten ruoan hintataso on ehkä hieman yllättävänkin kallis, Suomen luokkaa. Ruoanlaitossa ja varsinkin einesten käytössä täällä tulee ottaa huomioon se, että - ainakin omien makunystyröideni mukaan - einekset ovat paljon suolaisempia kuin Suomessa. Aamupala-tyylistä sulatejuustoa en voi laittaa kuin puoli viipaletta leivälle, ja siihen päälle vielä mielellään kurkkua ja paprikaa suolapitoisuutta alentamaan. Paistoin tässä yhtenä päivänä nakkeja ja nekin olivat niin suolaisia, että laitoin sekaan sitten reippaasti pakaste-wokkivihanneksia - en muuten olisi pystynyt syömään. Varmaan voileipä- ja keitto-painotteisen kahvilaruoan takia välillä on alkanut tekemään kovasti mieli perunaa. Olenkin tehnyt jo pari kertaa ison satsin perunamuusia, jota sitten syön eri ruokien lisukkeena.

Kotiruokani on ollut aikalailla suomalaista perusruokaa, tosin välillä vähän muunnellen, kuten tämä lihamakaronilaatikko:Tähän laatikkoon tuli
noin puolet 900g makaronipussista (keitettynä)
jauhelihaa paistettuna sipulisilpun ja tomaattimurskan kera
- mausteena chilijauheella, mustapippurilla, valkosipulisuolalla ja cayennepippurilla
munamaito
- ehkä joku 7-8dl maitoa (2%),
- 3 munaa
sekoitin munamaidon tyhjässä maitopurkissa, näin idean jossain blogissa, säästää vähän tiskiä, sekoittuu hyvin ja helppo kaataa vuokaan lihamakaroniseoksen päälle
Uunissa kolmisen varttia, kypsentämisen puolivälissä heitin päälle viipaloidut tomaatit sekä juustoraasteen.

Tuli ihan sairaan hyvää vaikka itte sanonkin, taisi kestää pari päivää tuo kahden vuoan satsi... Nestettä jostain syystä oli hieman reilusti, olisi ehkä pitänyt laittaa enemmän kananmunaa ja varmaan tomaateistakin tuli lisää nestettä, mutta maku oli kyllä mitä eriomaisin.

Helpota nälänhätää!

Osoitteessa http://www.freerice.com/index.php voi harjoittaa englanninkielen taitoaan pelaamalla synonyymipeliä ja oikeista vastauksista YK lahjoittaa riisiä nälkää näkeville!

Elamaa Albert Sillin jalkeen?

Toissailtana oli Albert Herringin mun castin toinen ja koko produktion neljas ja viimeinen esitys. Olo on tyytyvainen ja helpottunut, mutta myos vahan tyhja. Koko syksyn olen valmistautunut tata roolia varten, opetellut musiikkia, englannin aantamista, laulutekniikkaa, nayttamotekniikkaa, stressannut, innostunut, ollut lahes epatoivon vallassa, mutta kokenut myos onnistumisen hetkia ja nyt kaikki tama on ohi. Monta kertaa olen jo ehtinyt ajatella elamaa taman produktion jalkeen ja sita mihin kaikkeen on aikaa ja energiaa, voin keskittya muihin oopperoihin, aarioihin ja muuhun elamaan. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen on jaanyt kokonaan tassa viime aikoina ja toivon mukaan nyt ryhdistaydyn sen suhteen. Yhden kerran olen kaynyt yliopiston hienossa liikuntakompleksissa kuntosalilla, joka on lahes ilmainen, 15 $ lukukaudelta... Kavelykin on jaanyt kodin ja koulun valisiin matkoihin, kun on ollut kylmaa ja markaa ja pimeaa.

Ensilumi

Toissayönä satoi ensimmäisen kerran lunta tänä talvena. Se suli kyllä aika nopeasti loskaksi, mutta sai kuitenkin minut talvikenkä-ostoksille. No nyt tänä yönä näyttää tulevan vähän enemmän, säätiedotuksen mukaan seuraavan vuorokauden sisään on odotettavissa 20-25 cm lunta. Tässä pari kuvaa tuosta kadulta.

Jouluvaloja

Albert Herring

Nyt on oopperan treeniperiodi tiukimmillaan, eilen oli orkesterin kanssa musiikkiharjoitus aamupaivalla ja illalla mun castin eka koko paskan lapimeno, loppu kymmenelta ja tana aamuna kymmenelta alkoi toinen mun castin lapimeno ja siihen peraan ruokatunnin jalkeen toisen castin toka lapimeno,viidelta loppu onneks jo tama paiva mutta nyt oon vahan hoo moilasena, etta mitas nyt tekisin... ei jaksais treenata kun huomenna on tekniset lapimenot ison konserttisalin lavalla (tahan asti oltu tuolla oopperastudiossa) puol kahdesta ilta-kymppiin... mutta ei nyt jaksa mitaan kovin aktiivistakaan touhuta... Nyt istun koulun kirjastossa joka on auki viela puolisen tuntia.

On toi oopperan tekeminen kylla hauskaa, mutta myos vaikeeta. Eilen ryssin muutaman sisaantulon aarioissani ja vitutti aika pahasti, mutta tanaan onnistuin paljon paremmin seka musiikillisesti etta nayttamotyoskentelyn kannalta. Toisaalta tanaan sitten taas laulutekniikka ei pitanyt yhta hyvin kuin aina harjoituskopissa tai laulutunnilla, jolloin voin keskittya vain pelkastaan tekniikkaan. Koko ajan vain vahvistuu tunne, etta haluan olla taalla viela ainakin toisen vuoden. Ongelmana rahoitus, lukukausi-maksut ulkomaisille opiskelijoille on sellasta 10 000 euron luokkaa vuodessa ja siihen paalle tietysti elamiskulut. Eli ainut mahdollisuus olisi saada apurahoja jostain...

Halloween

Tässä tunnelmia yhden koulukaverin halloween-bileistä. Naamiaisasu oli pakollinen. Täällä halloweenia tosiaan juhlitaan ihan kunnolla, varsinainen halloween-päivä osui keskiviikolle, joten juhlakausi kesti pitkälti toista viikkoa alkaen edellis-viikonlopusta, tietysti itse halloweenina ja sitten vielä seuraavana viikonloppuna. Kaupungilla näkyi paljon naamiaisasuihin pukeutuneita ja monet koristelivat asuntojensa edustoja ja ikkunoita kurpitsoilla, luurankoilla, hämähäkin seitillä ynnä muulla kummitus/kauhu-aiheisella tavaralla.

Lähikauppa...

...seuraavalla kadulla, noin kahden minuutin kävelymatkan päässä on kyllä kätevä. Varsinkin kun se on auki 24h! Esim. jos kesken chili con carnen teon huomaa, että se säilykepurkki olikin tomaattikeittoa eikä tomaattimurskaa ja kello on kaksi aamuyöllä - ei hätää, kauppaan vain ostoksille. Tai jos kävelee kotiin baarista aamukolmelta ja jääkaappi kotona ammottaa tyhjyyttään, niin voi vain poiketa kauppaan ostamaan aamupala-aineksia. Aika ihmeellistä. No onhan toki Suomessakin nykyään jotain ABC-huoltsikoita, joissa on S-market auki 24h, mutta ainakin Kuopiossa ainut tällainen ABC oli Pitkälahdessa yli viis kilsaa keskustasta, joten siellä ei tullut kyllä paljoa shoppailtua...

Iltakävely reilu viikko sitten

Halloween
Hieno sisäpiha, pitää muistaa tulla tänne talvella kun tää on siis kokonaan sisätilaaTässä kuva sisäpihan lasikatosta
Iso talo

sunnuntai-jamit

Tässä videopätkä puistomeiningeistä...

syksy Montréalissa

Tässä vähän näkymiä Mont-Royal-puistosta, kesäsunnuntaisin siellä on Tam-tam-jamit, eli rummutusta ja paljon porukkaa sekä tällä kertaa näköjään myös "keski-aikaiset" turnajaiset tai jotain sen sellaista...

sunnuntai-brunssi

Vähän jälkijunassa tulee nyt juttua, mutta viime sunnuntaina oli yllättäen taas vielä kesäinen päivä, joten tässä nautin sunnuntai-brunssia koti-terassilla kadun puolella (sisäpihan parvekkeelle ei paistanut aurinko). Tarjolla muroja, tuoremehua, paistettua munaa, paahtoleipää ja papuja tomaattikastikkeessa.

Laulua

Eilen oli viikon toinen laulutunti. Tehtiin tekniikkaa. Selvästi huomaa, että nyt ollaan jo tutumpia opettajan kanssa ja hän alkaa olemaan vaativampi, on ollut sitä jo aiemminkin, mutta alkaa olemaan sellaista tekemisen meininkiä hommassa. Itsekin alan hahmottamaan asioita, olen miettinyt ja kokeillut uusia juttuja ja nyt on aika kysyä, varmistaa ja tarkentaa, että olenko ymmärtänyt oikein. "Collecting the tone"-asia ylimenoalueella alkaa jo olemaan hallinnassa, luulisin. Kropan käyttö on vielä vähän epämääräistä, ehkä tajuan jo jotain, mutta en vielä ihan täysin mitä opettaja haluaa enkä osaa aina käytännössä kaikkea toteuttaa. Eilen kysyin "keeping the throat open"-asiasta (en viitsi kääntää, kun tulee pian epämääräisiä tai harhaanjohtavia termejä, nämä siis opettajan käyttämiä ilmauksia) ja nyt ainakin ymmärtänen mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miltä tuntuu ja miten sitä voi harjoitella. Eri asia tietysti sitten se, että missä vaiheessa saan siirrettyä tämän kaikkeen laulamiseeni - treenin kautta totta kai. Mutta oli kyllä hedelmällinen ja tehokas tunti, nyt on taas kova into laulaa. Ja ilmeisesti opettajakin on innoissaan kun eilen ehdotti puolen tunnin laulutunnit vielä tänään ja lauantaina - eli yhteensä neljä laulutuntia tällä viikolla!

Saimme myös tietää casting-jaon ja esityspäivät Albert Herringiin. Olen toisessa castissa, mun esitykset 22. ja 24. marraskuuta, ekalla porukalla esitykset 21. ja 23. päivä. Enää kuukausi!

Viikonloppuahdistusta

Tänä viikonloppuna on ollut vähän ahdistusta. Ahdistusta siitä, että olisin halunnut perjantai-iltana ulos, mutta en tiennyt ketään muuta joka olisi ollut menossa, enkä tiennyt keltä kysyä. No pari tyyppiä oli mielessä, mutta mulla ei ollut heidän puhelinnumeroitaan (koska ei ole kännykkää jossa ne numerot olisi aina mukana...) enkä sitten enää nähnyt heitä koulullakaan kun oli jo myöhä ja eivätpä hekään (tai kukaan) toisaalta pyytäneet mua minnekään tai kysyneet mun suunnitelmista. Menin sitten koulun barokkiorkesterin konserttiin, vähän taka-ajatuksena löytää sieltä jotain tuttuja joilla olisi iltasuunnitelmia. No ei siellä oikein ollut potentiaalisia bile-hileitä ja se soiton tasokin oli vähän sellaista, että lähdin sitten väliajalla pois ja laulua vielä treenaamaan. Ilta-yhdentoista tienoilla laahustin kotiin ja oli kyllä ihan helvetin tylsää. Aki-kämppikseni ei ollut kotona ja olin perjantai-iltana yksin kylmässä asunnossa vieraassa maassa... "No, menen nyt sitten kerrankin aikaisin nukkumaan," ajattelin - sarjassa kuuluisia viimeisiä sanoja, menin nukkumaan kolmen aikaan aamuyöllä!

Lauantaina ankea syystunnelma jatkui, yksin nyhjäsin kotona ja ulkona satoi vettä. Illalla lähdin koululle ja törmäsin Irikseen (olin luullut ettei hän ole kaupungissa) ja kutsuin itseni hänen luokseen illalliselle. Treenasin ensin tunteroisen ja Iris kävi sillä aikaa kaupassa. Söimme herkullista pakastepizzaa ja katsoimme Sinkkuelämää dvd:ltä. Oli hyvä olla jonkun elävän ihmisen seurassa vaihteeksi, eikä vain virtuaalisesti naamakirjan kautta...

Eilen sitten olikin hyvä päivä. Tapasin suomalaisen pianisti-tytön, joka on asunut täällä jo viime talven, tapasimme kahvilassa ja juttelimme tuntikausia. Oli terapeuttista päästä puhumaan suomea ja jakamaan kokemuksia täällä asumisesta. Eli nyt on ainakin yksi ihminen, jolle uskaltaa soittaa jos tulee yksinäistä eikä tarvi pelätä, että toinen suostuu tapaamaan vaan kohteliaisuudesta tai säälistä...

Illalla menin vielä koululle treenaamaan ja ääni soi ihan sairaan hyvin! En tiedä johtuiko kahvista päivällä vai mistä, mutta tällaisen tuntuman kun saisi aina laulaessa niin a vot! Kotiin tullessa kävin kaupassa ja ostin perunoita, tyynenmeren pakastelohta ja ruokakermaa... Sain inspiraation suomalaistyyppiseen uuniruokaan täältä: http://marke-tta.vuodatus.net/blog/866494
Sen verran tuota ohjetta muutin, että perunasipuli-sekoitus on korvattu ihan tuoreilla perunoilla jotka viipaloin mutta en kuorinut, kun kaupassa ei ollut pakasteena kuin kokonaisia perunoita ja sitten vaikka kuinka monenlaisia erimerkkisiä, -kokoisia ja -muotoisia ranskanperunoita... Ruokakerman kevyin versio oli 15%, jonka hyllystä löysin, Suomessa siinä mielessä kyllä paljon enemmän valinnanvaraa ja jotenkin pakkausten designkin on Suomessa ihan eri luokkaa, täällä maitotuotteiden pakkaukset näyttävät tosi tylsiltä suomalaisiin verrattuna. Ja maustoin ruokaa mustapippurin ja merisuolan lisäksi chilijauheella ja cayenne-pippurilla... Ai niin, ja tohon isompaan vuokaan laitoin lisäksi pakastevihannespussin jämät, tuo ihan kivaa lisämakua nekin.
Maistui kyllä aivan ihanalta näin kylmänä syksyisenä yönä suomalainen kuuma uuniruoka!

uudet petivaatteet

Tässä uudet petivaatteet, jotka ostin reilu viikko sitten. Kävelin kaupungilla ja poikkesin yhteen kauppaan ihan vaan katsomaan missä hinnoissa petivaatteet on... No siellä oli taitava myyjä joka onnistui myymään mulle koko setin, niillä oli joku tarjouskin siinä, joten aattelin että tarvin uudet petivaatteet joka tapauksessa, että samapa tuo vaikka ostaisi nyt sitten. Tulivat kyllä vähän kalliiksi, mutta sitten oli sellanen tunne etten halua palauttaakaan näitä ja ovathan ne kyllä aika luksus-mukavat. Pakko kyllä jotenkin roudata ne Suomeen sitten kun täältä lähden...

kävelyretkiä

Eilen ja tänään olen karkoittanut koti-ikävääni kävelyretkillä kaupungilla. Eilen kävelin St.Urbainia pitkin Mile Endiin, aina Little Italyyn asti ja tulin takaisin Avenue du Parc'ia. Koko matkaan meni pari tuntia, oli ihanan aurinkoista ja lämmintä ja vaihtelevaa kaupunkimaisemaa. Juuri kun luulin, että nyt olen tulossa kaupungin "laitamille", että nyt alkaa joku teollisuusalue tms. niin löysinkin "pikku Italia"-kaupunginosan ja kaikki Mile Endin värikkäät etniset ravintolat ja kahvilat, kreikkalaisia ravintoloita näin Avenue du Parcilla varmaan ainakin viis.

Tänään lähdin St. Denis'tä pitkin ja kävelin Vanhaan Satamaan. Se on kyllä ihmeellinen paikka, tuntuu siltä kuin saapuisi Eurooppaan, tulee mieleen vähän Sisilian kaupungit tai vaikka Tukholman Gamla Stan kun on se vesi siinä lähellä. Harmillista etten ottanut kameraa mukaan, oli sen verran hienoja maisemia siellä rannassa. Vastarannalla siinsi mm. vuoden 1967 Maailmannäyttelyn rakenteita, jotka lienevät maailmankuuluja - oon nähnyt muistaakseni samoja sen sellaisen pallon jossain valokuvassa joskus. Eli pitääpi mennä sinne uudestaan aurinkoisena päivänä kameran kanssa...

Paluu turistiksi

Lähdin koululta kävelylle vanhaan satamaan ja tulin takaisin St.Laurent-katua pitkin läpi China Townin ja St.Laurentin. Pääsin jälleen turisti-tunnelmaan ja koti-ikävä kaikkosi. Kirjoitin myös hetki sitten elämäni ensimmäisen shekin. En vaan päässyt tarkistamaan tilini saldoa nyt koska netti-pankki ei taas vaihteeksi toimi...

kuolinpaivani...

...on nykyisilla elintavoillani Hesarin deadline-laskurin mukaan 75-vuoden ikaisena 18. syyskuuta 2057. (http://www.hs.fi/)

koti-ikava

Viime viikolla tuli yllattavan kova tarve ottaa yhteytta kavereihin Suomessa ja lahetin aika monille sahkoposteja ja kyselin kuulumisia. Tanaan katselin kalenteria ja mietin mita mahdan tehda itsenaisyyspaivana ja jouluna ja tajusin, etta oon ollut taalla nyt kuukauden ja oikeestaan on vahan ikava Suomeen. Nyt mietin, etta pitaisi selvittaa missa se Suomalainen kirkko on taalla Montrealissa ja menna kaymaan siella. Ja lahimpaan suurlahetystoon (Toronto, Ottawa?) voisin ottaa yhteytta ja tarjota itseani esiintymaan. Jaateloa oon aika paljon syonyt viime aikoina...

Montréalin korkein rakennus

Hui miten korkealla...
Kattoterassi


Toi mökkylä vasemmalla on Mont-Royal -vuoriTässä vähän näkymiä Montrealin korkeimman (?) rakennuksen katolta, jossa on kaupungin viilein yökerho. Siellä oli toissa perjantaina kaikkien kaupungin yliopistojen kv-opiskelijoiden bileet. Harmillista vaan, että satoi vettä, jonka takia porukka oli enimmäkseen sisällä, joka oli aivan liian ahdas 2000 ihmiselle... kuulemma koko paikan idea on tää kattoterassi, joka on iso tanssilattia kattona taivasta ja näkymät yli kaupungin. No seuraavalla kerralla.

Quebecin sairausvakuutus

Tänään sain vihdoin kammettua itseni aamulla ylös ja vääntäydyttyä Quebecin provinssin virastoon, joka käsittelee kaikille provinssissa oleskeleville pakollisen sairausvakuutuskortin hakemuksia. Suomen Kelalla ja Quebecin provinssilla on sopimus, jonka mukaan suomalaiset saavat tämän vakuutuksen ilmaiseksi. Muuten joutuisin maksamaan yli kuudensadan dollarin McGill-yliopiston ulkomaalaisten opiskelijoiden sairausvakuutusmaksun. Olin kuullut kauhutarinoita siitä kuinka siellä virastossa joutuu jonottamaan tuntikausia ja käytännössä kortin hommaamiseen pitää varata koko päivä. Jännitti jo etukäteen, että kuinka kauheaa se nyt onkaan ja puhuukohan ne edes englantia siellä ja mitäs sitten jos viiden tunnin odottelun jälkeen käy ilmi, että multa puuttuukin joku pakollinen lomake tai valokuva tms... Olin kyllä valmistautunut hyvin, tätä asiaa välittömästi tai välillisesti hoitaessa on varmaan mennyt useampi tunti, ja ties kuinka paljon aikaa ja energiaa siihen kun on miettinyt sitä, että pitäis hoitaa tää asia... Saavuin paikalle ehkä siinä 20 vaille yhdeksän aamulla, 10 minuuttia viraston aukeamisen jälkeen, ja jono oli ehkä 20 metriä viraston oven ulkopuolella käytävällä. Ja tämä siis jonotusta jonottamiseen, eli siihen, että saa jonotusnumeron... Huokailin syvään ja näin mm. kun joku mies tuli ovia paiskoen ulos virastosta ja sadatteli jotain kielellä, jota en tunnistanut. Yhdeksän aikaan pääsin sitten sisälle jonotusnumero kädessä odotusaulaan istumaan. Vähän ajan päästä siitä virastoon tuli myös ranskalainen liedstudion pianistini Julia, jonka piti uusia oma sairausvakuutuskorttinsa - myös Ranskalla on Suomen kaltainen sopimus Quebecin kanssa. Oli kiva saada seuraa ja Julia kertoi omia ikäviä kokemuksiaan virallisten asioiden hoitamisesta Montréalissa. Kymmenen aikaan oli vuoroni ja pääsin tiskille. Mukanani oli kaikki McGillistä saamani ohjeen mukaiset dokumentit. Onneksi otin varulta mukaan myös suomalaisen Kela-korttini - tätä ei ohjeen mukaan olisi pitänyt tarvita, mutta virkailija oli sitä mieltä, että hyvä, että mulla oli se. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen, joka oli hänen kanssaan asioinut. Eipä Montrealissa kai kovin paljon suomalaisia ole, en ole törmännyt vielä ainakaan kehenkään. Onkohan Saku Koivu joutunut jonottamaan tässä samassa virastossa? No koko operaatio oli ohi noin klo 10.20, vain reilu puolitoista tuntia paikalle saavuttuani. Ennätysnopeaa, ainakin mitä kuulin oopperastudion ohjaajalta ja kapellimestarilta, jotka molemmat ovat jenkkejä. Heillä oli mennyt 3-4 tuntia. Aika kiva juttu siis. Ja yksi kivi sydämeltä poissa.

Kanadalaisten pankkikäytännöt...

...ovat jotain ihan naurettavaa. Ensinnäkin täällä käytetään shekkejä vähän joka asiassa. Nettipankki on todella alkeellinen, en voi tehdä tilisiirtoa kämppikseni tilille maksaakseni vuokran netin kautta ennen kuin menen pankkiin viemään kämppikseni shekin, jossa on hänen tilitiedot. Siis aivan käsittämätöntä!!! Miten voi olla näin vanhanaikaista länsimaassa?!? Kun avasin tilin HSBC-pankissa - jolla on pankkeja ympäri maailmaa, (kaikkialla muualla paitsi Suomessa) joten ajattelin että kansainväliset rahasiirrot sujuvat helpommin - he eivät uskoneet, että pystyn tekemään omalta Osuuspankin tililtäni tilisiirron uudelle kanadalaiselle tilille nettipankin kautta. No totta kai pystyn!!! Siirron käsittelyyn meni yksi pankkipäivä OP:lla Suomessa (sitten kun olin saanut ohjeet OP:lta parin yrityksen jälkeen pelkkiä HSBC:n ohjeita noudattaen, jotka olivat päin persettä tietysti... tai no ei nyt ehkä ihan päin persettä, mutta vähän epätarkasti kuitenkin), jonka jälkeen rahat olivat sitten HSBC-pankin Kanadan pääkonttorilla matkalla mun tilille - tämä matka kesti neljä päivää... Eli neljä päivää elin sitten Visalla, kun siirsin melkein kaikki rahani Suomen tililtä Kanadan tilille, koska halvempaa siirtää enemmän rahaa kerralla...

No tämä taisi olla ensimmäisiä kertoja, kun huomaan kulttuurishokin oireita... Muutenkin tämä viikko ollut siinä suhteessa erilainen, että on tullut ekan kerran vähän jollain tavalla ikävä Suomeen ja kavereita ja oon laittanut tällä viikolla tosi paljon sähköposteja ja facebook-viestejä kavereille. Ja käynyt tarkistamassa sitten sähköpostia monta kertaa päivässä, siltä varalta että joku olis vastannut...

Intiaanikesä

Täällä on vieläkin ihan hullun lämmin. Olin jo asennoitunut, että kylmenee kun välillä oli jo aika viileää päiväsaikaankin. Tänään oli pilvistä, +27 ja korkea kosteus niin, että netin sääpalvelu (ks.linkkilistani) sanoi sen tuntuvan +33! Kuvassa kampusalueen "alakenttä" (lower fields), jossa on hyvällä säällä aika paljon porukkaa pelailemassa tai vain loikoilemassa nurmella.

kirjasto

Tässä näkymä koulun kirjaston ikkunasta. Kirjasto on tosi hieno. Ja auki su-to ilta-yhteentoista! Pe-la seitsemään. Ihan huippua! Erillistä tietokone-luokkaa koulussa ei ole vaan tietokoneita on kirjaston tiloissa, siellä täällä, joka on tosi hyvä ratkaisu. Kirjastossa on sellainen leppoisa, rauhallinen tunnelma, mutta kuitenkin avaraa ja valoisaa, isot ikkunat (kuten kuvasta näkyy), katto korkealla ja tilaa kolme kerrosta! Hieman erilaista kuin Kuopion Musiikkikeskuksen kirjastossa... Joka on siis sellanen p-läven kokonen, ihan naurettavan pieni, tiedoksi lukijoille, jotka eivät kyseiseen paikkaan ole tutustuneet...

shoppailupäivä

Eilen illalla oli koulun oopperalaulajien viini-ja juustobileet Nicholaksella (kuulostipa mahtipontiselta, ei meitä ollut kun ehkä 7-8 ihmistä paikalla ja kyseessä ihan tavalliset kotibileet) ja siellä sovimme sunnuntai-brunssista. Joten tapasimme puoliltapäivin, kirkonmenojen jälkeen, jo mainitun kirkon edessä, jonka kuorossa moni koulun laulaja laulaa ja tienaa siten 400 euroa kuussa ja johon Julian muakin pyysi mutta kieltäydyin ja torstaina kun oli coaching-aika Julianin kanssa ja katsoimme Albertin soolo-osuuksia, hän sanoi että laulan kuoro-pianon soolo-pianon sijaan ja että en laula säveliä loppuun asti enkä lausu sanoja kunnolla ja ajattelin heti että kaikki tämä on kuorolaulun vaikutusta ja että en osaa laulaa kuorossa "kunnolla" ja että kuorolaulu vaikuttaa mun laulamiseen liikaa ja on nyt ihan viisasta olla laulamatta kuoroissa vaikka raha tulisikin tarpeeseen ja olisi kiva shoppailla hyvällä omallatunnolla sillä kaikella rahalla mitä saisi mutta tulevaisuuden kannalta nyt parempi etten laula kuorossa.

Niin siis tapasimme kirkon edessä ja menimme aamiais-kahvilaan brunssille. Otin all-american-breakfastin jossa oli aika suolasia paistettuja perunoita, paistettu muna, papu-mössöä, suolasta pekonia, suolanen nakki, suolasta kinkkua ja viipaleet vesimelonia, hunajamelonia ja tuoretta ananasta. No ihan kiva oli syödä kuitenkin lämmintä ruokaa pöytään tarjoiltuna. Brunssin jälkeen lähdettiin pienemmällä porukalla shoppailemaan. Aattelin, että en nyt ehkä kuitenkaan osta mitään, että pitää vähän asettua ja odotella, että vastahan tulin Montrealiin, ei nyt vielä voi ostaa vaatteita. No törmäsin jotenkin kaikenlaisiin kivoihin vaatteisiin, jotka olivat alennuksessa ja kun euro on niin vahva suhteessa kanadan dollariin niin edullista senkin suhteen... Iris oli makutuomarina ja ehdottelikin jotain vaatteita ja löysin kyllä ihan kivoja ja käyttökelpoisia vaatteita, sellaisia joita voi käyttää ihan koulussa tai kun lähtee baariin tai jopa koelauluissa tms.

Auditions. Sana, joka on tullut tutuksi täällä lyhyessä ajassa. Perjantaina oopperastudion johtaja, ohjaaja ja opettaja, Patrick Hansen (Director of Artistic Administration for Florida Grand Opera, "He has been on the musical staffs of Lyric Opera of Chicago, The Juilliard Opera Center, Tulsa Opera, Opera Memphis, and Des Moines Metro Opera, and for six seasons served as Director of the Young American Artists Program at Glimmerglass Opera. During that time, he served as Music Director of Opera / Musical Theater at Ithaca College. In addition, he has stage directed productions such as The Impressario, Dido and Aeneas, The Magic Flute, Dialogues of the Carmelites, and Così fan tutte.") piti todella mielenkiintoiset luennot aiheista "Auditions" ja "Summer Programs". Hän on itse työskennellyt pianistina laulajien kanssa, oopperoiden näyttämöohjaajana, kapellimestarina ja kuunnellut omien sanojensa mukaan uransa aikana yli kymmenentuhatta laulajien koelaulua. Hän kertoi siitä mihin itse kiinnittää koelauluissa huomiota ja antoi erilaisia ohjeita koelauluun valmistautumisessa ja jälkitoimissa. Luennot olivat sikälikin mielenkiintoisia, että hän kertoo asioista kiertelemättä ja suorasukaisesti ja hänellä on paljon sisäpiiritietoa; esim. kesäohjelmista kertoessaan saattoi sanoa kuinka se ja se ihminen on siinä ja siinä kesäohjelmassa takapiruna ja sama henkilö on myös sen ja sen oopperatalon taiteellisessa johdossa ja että jos laulat hyvin kesäohjelmassa niin voit päästä sitten oopperatalon proggigsiin tai young artist programiin. En ollut edes tiennyt aiemmin, että on olemassa young artist programeja (eli Euroopassa ilmeisesti yhtä kuin oopperastudioita), joihin vastavalmistuneet tai vielä opiskelevat laulajat voivat pyrkiä ja joissa tehdään oopperaa, kuorossa ja solistina, saadaan palkkaa, mutta kuitenkin vielä myös laulutunteja ja opetusta, eikä tarvi vielä olla "valmis" ammatti-oopperalaulaja (niinno mikä valmis, eihän valmista laulajaa olekaan, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan). Enkä ollut tajunnut tollasia kesäfestivaaleja, jotka toimivat samalla periaatteella. Olin kai aiemmin kuvitellut, että sitten ne hyvät laulajat valmistuttuaan pääsevät jo heti tekemään oopperarooleja oopperatalojen isoilla näyttämöillä ja että jos ei sellaisiin pääse, niin ei vaan ole tarpeeksi hyvä... Ainahan vaan puhutaan kuinka se ja se laulaja lähti Saksaan siihen ja siihen kaupunkiin oopperaa tekemään eikä ceeveistä koskaan käy ilmi, että mihin ko. laulaja ei päässyt ja miten hän elätti itsensä ja rahoitti matkat yms silloin kun ei ollut vielä päässyt mihinkään töihin...

hautajaiset

Eilen aamulla oli hautajaiset joihin koulun oopperastudion kapellimestari Julian Wachner kokosi pienen kuoron koulusta (tenorisektiona molemmat Albert Herringit, Albert-cover ja Vicar {pastori, siis Jeremy joka laulaa vicarin osan oopperassa...}) ja St.Andrew's&St.Paul's kirkon (http://www.standrewstpaul.com/# ) kuorosta jota han johtaa. Vainaja oli 21-vuotias poika, en tieda miten kuoli, mutta joka tapauksessa traagista. Veljensa piti puheen ja oli valilla purskahtaa itkuun, mutta sai kuitenkin pidettya puheensa ja koko kuoro yritti pidatella kyynelia. Lauloimme John Tavenerin Song for Athene, jonka kuuluisin esitys oli prinsessa Dianan hautajaisissa (http://www.youtube.com/watch?v=II_QgNkG5jg biisi alkaa papin puheiden jalkeen noin minuutin kohdalla; tassa vahan parempitasoinen aanite: http://www.youtube.com/watch?v=KA76wrDgyHA&mode=related&search=). Kyseessa oli presbyteerikirkko, ja arkkua ei paikalla ollut eli ruumista ei siunattu, vahan kuin suomalaisen siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden yhdistelma.

Mont-Royal

Tässä ihanassa puistossa mulle tultiin vain hetki ennen kuvan ottoa myymään huumeita. No ei mitään kovia aineita sentään, ruohoa vaan, mutta olipa silti vähän yllättävää meikäläiselle. Suomessa mulle ei oo tarjottu mitään huumeita ikinä missään! Tämä kuva on Mont-Royal-vuoren alarinteestä, mistä puistoalue alkaa.

Tässä kuvaa vähän ylempää, missä rinne muuttuu jyrkemmäksi. Ylös menee myös ihan kunnollinen, helposti kuljettava, loiva hiekkatie, mutta halusin olla vähän seikkailullisempi.

Tässä ensimmäiset kunnon näkymät ylärinteeltä...




Ja tässä paikallinen "Puijon maja", ylhäällä, näköalatasanteen luona oleva ravintola.














Ja tässä kuvia sieltä näköalatasanteelta otettuna...