Nettisivuni nyt avattu!
http://jussisalonen.net/
tiistai 7. lokakuuta 2008
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Viimeinen viikko
Kahdeksan kuukautta Montrealissa on nyt lähes ohi. Viikon päästä keskiviikkona lähden Suomeen. Blogista en ole jaksanut olla enää kiinnostunut aikoihin. Päässä kyllä on aina kaikenlaisia suunnitelmia hyvistä pikku-postauksen aiheista, mutta ne eivät sitten koskaan päädy tänne blogiin. Ajattelin, että olisi kiva pitää päiväkirja-tyyppistä matkakertomusta täällä, mutta voiton vei kuitenkin sähköpostit ja Facebook-viestit kaverien kanssa. Niihin kun saa (tai ainakin on mahdollista saada) vastauksen. Täällä kommentit ovat harvassa, eikä tiedä kuka näitä lukee. Sähköposti-viestissä voi itse määritellä vastaanottajan.
Tunnelma on nyt odottava. Toisaalta hieman ehkä haikeaa, että aika tässä kaupungissa on nyt lopussa, mutta päällimmäisenä on ehkä kuitenkin innokas odotus Suomeen paluusta. Välillä kyllästyttää moni asia täällä pahan kerran. Olen myös tajunnut, että nyt on aika lopettaa opiskelu. Ainakin vähäksi aikaa. En ole koskaan pitänyt taukoa koulusta, lukion jälkeen aloitin suoraan Akatemialla, eka-syksyn jälkeen menin inttiin, ja intistä päästyä seuraava lukuvuosi oli jo alkanut ja opiskelut kutsuivat jälleen. No intti oli kyllä tietysti taukoa opiskelusta, mutta työelämässä en ole vielä koskaan ollut, talviajan ilta-ja viikonlopputöitä ja kesien kanttorinsijaisuuksia lukuun ottamatta. Joten nyt tuntuu, että on aika kokeilla sellaista elämää. Nyt keväällä on huomannut, että opiskelu ei enää motivoi.
Toivon mukaan työelämään siirtyminen ei tarkoita oppimisen loppumista. Ja miksi tarkoittaisikaan? Lähinnä pelottaa ettei jää aikaa ja energiaa enää laulamiseen ja haaveet laulu-urasta hautautuvat muiden kiireiden alle.
Pääsin McGilliin. Artist Diplomaan. Eli se on siis kaksivuotinen ohjelma, johon kuuluu vain laulutunnit (kaks tuntia viikossa) ja coaching kerran viikossa ja sitten mitä vaan haluaa. Eli mulla olisi ollut lähinnä sitten kai vain ooppera. Mutta en nyt sitten ole tulossa. Ennen kaikkea sen takia, etten enää jaksa koulunkäyntiä. Mutta myös rahan takia. Tuntuu aivan hullulta maksaa 7000 euroa vuodessa pelkkiä lukukausimaksuja, ja sen päälle pitää vielä elääkin. Eikä ole työlupaa Kanadassa. En toistaiseksi ole keksinyt mistä sellaisia rahoja voisin edes saada kasaan. En mistään. Tai no, kyllähän se raha jostain tulisi jos mun olis tarkoitus jatkaa McGillissä. Mutta en siis ole nyt enää etsinytkään rahaa aktiivisesti. Pitää alkaa laatimaan muita suunnitelmia. Mutta ihan kiva, että pääsin sisään kuitenkin. Pitää yrittää muistaa se kun tulee epäuskon hetkiä tän laulamisen kanssa.
En malta odottaa, että näen kaikki ystävät ja perheen 8 kuukauden jälkeen. Ja että voi puhua suomea. Ihan kaikkialla. Ja luultavaa on, että ihmiset ymmärtävät. Ja pääsen saunaan. Täällä en ole saunassa käynyt kertaakaan. McGillin kuntosalilla ei sellaista ylellisyyttä ole. Vaikka muuten onkin kaikki pelit ja vehkeet. Ja että kaupassa myydään Vaasan Ruispaloja. Ja Oululaisen jälkiuunileipää. Ja karjalanpiirakoita. Ja muovikasseista maksetaan ja ne saa pakata ihan itse. Ja että pakaste-altaasta löytää perunasipuli-sekoituksen. Ja että jugurttia voi ostaa litran tölkissä. Ja pankkiasiat voi hoitaa netissä. Ja kännykkään vastaamisesta ei tarvitse maksaa. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka...
No kyllähän Montrealiakin tulee ikävä ihan varmasti. Sen tajunnee vasta sitten kun on Suomessa. Ikävä tullee monia ihmisiä täällä. Kouluakin. Ihanaa musiikkikirjastoa. Opettajaa. Ystäviä. Vuorokauden ympäri auki olevaa ruokakauppaa kolmen minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Satoja baareja ja ravintoloita kilometrin säteellä kotoa. Salaattipinaattia jota voi syödä tuoreena kypsentämättä. Halpoja pihvejä. Elokuvissa käyntiä. Brunsseja! Suomessa sellainen ei kai oikein ole tapana? Täällä on kokonaisia aamiaisravintola-ketjuja, jotka elävät brunssi-asiakkaista. Sunnuntaisin laulunopiskelijat tapaavat kirkkokuoro-keikkojen jälkeen eri puolilla kaupunkia työpaikka-kirkkojensa lähettyvillä brunssin merkeissä ja sen jälkeen on hyvä viettää päivää vaikka shoppaillen kaupungilla tai sitten perinteisesti koululla treenaten. Ja ikävä tulee myös kaikkea tätä suurkaupungin sykettä. Isoja rakennuksia, pitkiä, loputtoman tuntuisia katuja täynnä kahviloita, ravintoloita, baareja, kauppoja... Ihmisiä joka puolelta maailmaa. Kaikki eri kieliä puhuen. Ranskankielistä temperamenttia. Auringonpaistetta.
Kulunut talvi on ollut kyllä kovin raskas. Nyt sen vasta tajuaa kun kadut ovat sulaneet, eikä tarvi enää pitää toppatakkia päällä. Monet kaupungin ihanuudetkin paljastavat nyt itsensä, monet asiat, jotka olin jo unohtanut talven lumen ja kylmyyden keskellä. En tiedä jaksaisinko enää toista samanlaista talvea. Melkein jo pelottaa ensi talvi Suomessa. Miten siitä selviää? Toivottavasti kesästä tulee elämäni kesä. Tampereella! Nyt pitäisi kaiken juhlahumun ohella jaksaa laulaa. Timo Mustakallio-laulukilpailun esikarsinta on vajaan kahden viikon päästä. Heti seuraavana päivänä selviää ketkä 34:stä karsintaan kutsutusta valitaan itse kilpailuun heinäkuussa Savonlinnassa. Edelliskisassa, 2006, itse kisaan selviytyi 16 laulajaa. Varsinaisen kilpailun toiselle kierrokselle eli finaaliin voidaan sääntöjen mukaan valita korkeintaan kahdeksan laulajaa.
Tunnelma on nyt odottava. Toisaalta hieman ehkä haikeaa, että aika tässä kaupungissa on nyt lopussa, mutta päällimmäisenä on ehkä kuitenkin innokas odotus Suomeen paluusta. Välillä kyllästyttää moni asia täällä pahan kerran. Olen myös tajunnut, että nyt on aika lopettaa opiskelu. Ainakin vähäksi aikaa. En ole koskaan pitänyt taukoa koulusta, lukion jälkeen aloitin suoraan Akatemialla, eka-syksyn jälkeen menin inttiin, ja intistä päästyä seuraava lukuvuosi oli jo alkanut ja opiskelut kutsuivat jälleen. No intti oli kyllä tietysti taukoa opiskelusta, mutta työelämässä en ole vielä koskaan ollut, talviajan ilta-ja viikonlopputöitä ja kesien kanttorinsijaisuuksia lukuun ottamatta. Joten nyt tuntuu, että on aika kokeilla sellaista elämää. Nyt keväällä on huomannut, että opiskelu ei enää motivoi.
Toivon mukaan työelämään siirtyminen ei tarkoita oppimisen loppumista. Ja miksi tarkoittaisikaan? Lähinnä pelottaa ettei jää aikaa ja energiaa enää laulamiseen ja haaveet laulu-urasta hautautuvat muiden kiireiden alle.
Pääsin McGilliin. Artist Diplomaan. Eli se on siis kaksivuotinen ohjelma, johon kuuluu vain laulutunnit (kaks tuntia viikossa) ja coaching kerran viikossa ja sitten mitä vaan haluaa. Eli mulla olisi ollut lähinnä sitten kai vain ooppera. Mutta en nyt sitten ole tulossa. Ennen kaikkea sen takia, etten enää jaksa koulunkäyntiä. Mutta myös rahan takia. Tuntuu aivan hullulta maksaa 7000 euroa vuodessa pelkkiä lukukausimaksuja, ja sen päälle pitää vielä elääkin. Eikä ole työlupaa Kanadassa. En toistaiseksi ole keksinyt mistä sellaisia rahoja voisin edes saada kasaan. En mistään. Tai no, kyllähän se raha jostain tulisi jos mun olis tarkoitus jatkaa McGillissä. Mutta en siis ole nyt enää etsinytkään rahaa aktiivisesti. Pitää alkaa laatimaan muita suunnitelmia. Mutta ihan kiva, että pääsin sisään kuitenkin. Pitää yrittää muistaa se kun tulee epäuskon hetkiä tän laulamisen kanssa.
En malta odottaa, että näen kaikki ystävät ja perheen 8 kuukauden jälkeen. Ja että voi puhua suomea. Ihan kaikkialla. Ja luultavaa on, että ihmiset ymmärtävät. Ja pääsen saunaan. Täällä en ole saunassa käynyt kertaakaan. McGillin kuntosalilla ei sellaista ylellisyyttä ole. Vaikka muuten onkin kaikki pelit ja vehkeet. Ja että kaupassa myydään Vaasan Ruispaloja. Ja Oululaisen jälkiuunileipää. Ja karjalanpiirakoita. Ja muovikasseista maksetaan ja ne saa pakata ihan itse. Ja että pakaste-altaasta löytää perunasipuli-sekoituksen. Ja että jugurttia voi ostaa litran tölkissä. Ja pankkiasiat voi hoitaa netissä. Ja kännykkään vastaamisesta ei tarvitse maksaa. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka...
No kyllähän Montrealiakin tulee ikävä ihan varmasti. Sen tajunnee vasta sitten kun on Suomessa. Ikävä tullee monia ihmisiä täällä. Kouluakin. Ihanaa musiikkikirjastoa. Opettajaa. Ystäviä. Vuorokauden ympäri auki olevaa ruokakauppaa kolmen minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Satoja baareja ja ravintoloita kilometrin säteellä kotoa. Salaattipinaattia jota voi syödä tuoreena kypsentämättä. Halpoja pihvejä. Elokuvissa käyntiä. Brunsseja! Suomessa sellainen ei kai oikein ole tapana? Täällä on kokonaisia aamiaisravintola-ketjuja, jotka elävät brunssi-asiakkaista. Sunnuntaisin laulunopiskelijat tapaavat kirkkokuoro-keikkojen jälkeen eri puolilla kaupunkia työpaikka-kirkkojensa lähettyvillä brunssin merkeissä ja sen jälkeen on hyvä viettää päivää vaikka shoppaillen kaupungilla tai sitten perinteisesti koululla treenaten. Ja ikävä tulee myös kaikkea tätä suurkaupungin sykettä. Isoja rakennuksia, pitkiä, loputtoman tuntuisia katuja täynnä kahviloita, ravintoloita, baareja, kauppoja... Ihmisiä joka puolelta maailmaa. Kaikki eri kieliä puhuen. Ranskankielistä temperamenttia. Auringonpaistetta.
Kulunut talvi on ollut kyllä kovin raskas. Nyt sen vasta tajuaa kun kadut ovat sulaneet, eikä tarvi enää pitää toppatakkia päällä. Monet kaupungin ihanuudetkin paljastavat nyt itsensä, monet asiat, jotka olin jo unohtanut talven lumen ja kylmyyden keskellä. En tiedä jaksaisinko enää toista samanlaista talvea. Melkein jo pelottaa ensi talvi Suomessa. Miten siitä selviää? Toivottavasti kesästä tulee elämäni kesä. Tampereella! Nyt pitäisi kaiken juhlahumun ohella jaksaa laulaa. Timo Mustakallio-laulukilpailun esikarsinta on vajaan kahden viikon päästä. Heti seuraavana päivänä selviää ketkä 34:stä karsintaan kutsutusta valitaan itse kilpailuun heinäkuussa Savonlinnassa. Edelliskisassa, 2006, itse kisaan selviytyi 16 laulajaa. Varsinaisen kilpailun toiselle kierrokselle eli finaaliin voidaan sääntöjen mukaan valita korkeintaan kahdeksan laulajaa.
perjantai 21. maaliskuuta 2008
Kevään ensimmäinen päivä
Eilen oli kevään ensimmäinen päivä, kevätpäiväntasaus. Tänään päivällä oli kyllä ihan selvästi lämpimämpää kuin aiemmin ja kadut alkaa taas kuivaa lumesta ja loskasta, ainakin siellä mihin aurinko pääsee paistamaan. No nyt yöllä kyllä silti on ihan rapsakka pakkas-keli ja tuulee vielä niin mahottomasti, että -7 asteen varsinainen lämpötila tuntuu -16:lta. Talvi saisi kyllä jo loppua. Tämä talvi Montrealissa lähentelee ennätyksiä lumisimpana talvena koskaan. Jostain netistä luin, että Suomessa on ollut tämä talvi tilastohistorian lämmin. Tänä iltana laulan Johannes-passiota, kuorossa. Kaksissa treeneissä olen ollut tällä viikolla ja taas tuli todettua, että pitäisi yrittää vieroittaa itsensä kuorolaulusta. Ainakin huonojen johtajien kanssa. Julianilla on yllättävän paljon ongelmia johtotekniikassaan kun ottaa huomioon kuinka menestynyt on ollut. Ärsyttävää, etteivät ihmiset tajua eivätkä tiedä paremmasta. Näissä tilanteissa aina herää taas kiinnostus johtamiseen. Jospa sitä tässä Suomeen palattua jotain voisi sen puoleen tehdäkin taas. Suomeen kova ikävä. Tuntuu toisaalta, että viimeiset viikot on vaan tällaista turhanpäiväistä odottelua siihen, että palaa takaisin. Vaikka toisaalta nyt varsinkin jos ilmat vähän lämpenevät, alkaa taas tuntumaan kivalta tämä kaupunki. Tänään kävin parturissa tuolla keskustan Eaton-center-kauppakeskuksessa ja siellä valtavassa ihmisvilinässä tuli kyllä ihan sellainen tunne kuin olisi ulkomailla!
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Sunnuntaina laulan solistina
...mainoskatko siis. Jos joku montrealinsuomalainen sattuu lukemaan ja on kiinnostunut niin laulan siis nyt sunnuntaina 16.3. solistina sellasessa englanninkielisessä pikku-passioteoksessa. Konsertti on klo 18 NDG:ssä, Vendome-metron lähellä olevassa kirkossa, tarkka osoite on 5220 Sherbrooke West. Teos on John Stainerin 1800-luvulla säveltämä Crucifixion tenori- ja basso-solisteille, kuorolle ja uruille. Oikein kiva, kaunis, helposti lähestyttävä teos. Tuli mulle vähän lyhyellä varoituksella kun tenori jonka alunperin piti tehdä keikka ei pääsekään. Sain nuotit maanantaina ja eilen sitten katottiin urkurin kanssa. Lauantaina kenraali. Mutta onneksi sellasta suht helppoa ja nopeeta opittavaa. Ja tosi kivaa päästä laulamaan tollaseen solistiksi, ihan kiitollista laulettavaa, ei liian vaikeaa, joten pystyy tekemään asioita mutta kuitenkin voi melko monipuolisesti käyttää ääntään.
lauantai 23. helmikuuta 2008
Ruokakauppa
...on paikka, jossa päivittäisessä elämässä vieläkin aina muistaa olevansa ulkomailla. Tietysti useimmat tuotteet ovat eri merkkisiä kuin Suomessa, mutta myös valikoima on erilainen. Esim. hapanmaitotuotteissa on valikoima täällä suppeampi kuin Suomessa, jugurttia myydään vain pienissä yksittäispakkauksissa tai sitten sellasissa vähän isommissa purkeissa, mutta ei litran tölkeissä kuten Suomessa. Maitoa taas saa sekä yhden ja 2,5 desin, litran ja kahden litran tölkeissä, sekä viiden litran muovipussissa (!). Ja maito täällä säilyy viikon-pari. En tiedä mikä siinä on, että niin paljon kauemmin kuin Suomessa. Punainen liha on täällä halvempaa ja valtaosa on pakattu kauppaa varten, eli ei kai sitten samanlailla tehdasvalmisteista kuin Suomessa? Tai ehkä on, en tiedä, Suomessa vaan on kaupoissa aina isot altaat missä on jotain tyyliin Saarioisten jauhelihaa ja erilaisia marinoituja lihalaatuja. Täällä liha on enimmäkseen marinoimatonta ja muutenkin maustamatonta. Salaattipuolella on aina myynnissä tuoretta pinaattia, jota voi käyttää sellaisenaan myös salaateissa - Suomessa en ole tuoretta pinaattia nähnyt, ja ilmeisesti se mitä mahdollisesti jossain joskus on, on sellaista lajiketta, jota ei voi syödä ilman jonkinlaista kypsennyskäsittelyä.
Kassalla automaattisesti joko kassa tai sitten erillinen pakkaaja pakkaa ostokset muovikasseihin, jotka ovat ilmaisia ja tosi huonolaatuisia. Yleensä yritän saada tavarat mahtumaan reppuun ja sanon kassalle, etten tarvitse pussia. Ärsyttää usein, ettei ole samanlailla liukuhihnaa ohi kassan kuin Suomessa, jossa voisi sitten rauhassa pakata kamat reppuun/kassiin vaan aina tuntuu, että hidastaa jonon etenemistä kun pitää maksaa ja siinä samalla yrittää sitten tunkea kamoja reppuun...
Kassalla automaattisesti joko kassa tai sitten erillinen pakkaaja pakkaa ostokset muovikasseihin, jotka ovat ilmaisia ja tosi huonolaatuisia. Yleensä yritän saada tavarat mahtumaan reppuun ja sanon kassalle, etten tarvitse pussia. Ärsyttää usein, ettei ole samanlailla liukuhihnaa ohi kassan kuin Suomessa, jossa voisi sitten rauhassa pakata kamat reppuun/kassiin vaan aina tuntuu, että hidastaa jonon etenemistä kun pitää maksaa ja siinä samalla yrittää sitten tunkea kamoja reppuun...
tiistai 19. helmikuuta 2008
Täysikuu
Kuten sivun alalaidan kuumittarista näkee, kuu on 99% täysi. Huomenna täällä ilta-aikaan, Suomessa siis aamuyöllä, on täydellinen kuunpimennys. Toivottavasti on pilvetön taivas. Voimakkaasti taas vaikuttaa nyt tällä kertaa täysikuu, sellainen toisaalta levoton, toisaalta energinen olo. En oikein syönyt tänään kunnon ruokaa, kun tuntui etten voi tuhlata aikaa siihen eikä aamulla ollut nälkä kun join kahvia. No oli mulla tonnikala-säilykepurkkeja pari repussa, joita sitten söin illalla kun vähän heikotti, mutta vielä teki mieli laulaa. Ja sitten oli jo kiire salille. Siis ennen kuin se meni kiinni. Treenata voi puoli yhteentoista, urheilukompleksi menee kiinni yhdeltätoista.
Treenasin tietysti koelaulu-aarioita, hirveä into päällä, ääni kulki hyvin ja neljä tuntia meni aika intensiivisesti laulaen. Vielä ranskankielinen aaria ulkoa oppimatta, en tiiä miten saisin ne sanat päähän... Kun haluaisin, että ranskankielisen oppisin kuten muutkin, vain laulaen ja pikkuhiljaa kuin itsestään ulkoa oppien. Mutta pitää varmaan alkaa päntätä. Koelaulu on siis sunnuntaina, klo 11.45. Harjoitusluokassa kyllä sujuu loistavasti kun yksin treenaa, mutta saa nähdä miten tekniikka pitää sitten tositilanteessa. Lauantaina oli koelaulu sellaiseen kesäohjelmaan USAssa, jossa lauloin Nemorinon aarian "Una furtiva lagrima" omavalintaisena aariana, kun se on nyt ollut sellainen oppimis-aaria, jossa olen monia uusia teknisiä asioita opetellut käytännössä ja se on tuntunut sellaiselta, minkä osaan nyt hyvin teknisesti. No sitten koelaulussa se ei jotenkin sujunutkaan niin kuin harjoitusluokassa tai laulutunnilla, vaikka mielestäni kuitenkin lauloin sen ihan ok. Toisena aariana kuulijat, Patrick Hansen ja David Gately, kysyivät Belmonten aarian "O wie ängstlich" Mozartin Pako Seraljista. Vähän sydäntä kylmäsi kun opettelin tämän aarian ulkoa edellispäivänä, laitoin sen siihen viiden aarian listaan, että olisi joku saksankielinen, mutta jotenkin odotin, että olisivat kysyneet Weillin Lonely House'n. No se oli sitten mennytkin tosi hyvin heidän mielestään - eilen kävin kysymässä Patrickiltä palautetta koelaulusta. Hän sanoi, että "Una furtiva" oli sekä musiikillisesti, että dramaattisesti huono esitys, mutta Mozart taas tosi hyvä ja että he haluavat minut Brevard-kesäohjelmaan tekemään Taikahuilun Taminoa. Vaikka siis en edes hakenut sinne kesäohjelmaan, vaan tein sen koelaulun vain harjoituksena McGill-koelaulua varten - Patrick itse esitti, että kaikki kynnelle kykenevät saavat koelaulaa vaikkeivät olisikaan kiinnostuneita ja hakemassa Brevardiin ja käyttää hyväksi hyvän harjoitus-koelaulutilanteen ilman suuria paineita. En nyt ihan hahmota millainen se Brevard on, ainakaan eivät maksa vaan periaatteessa osallistujille maksullinen. Stipendejä on toki saatavilla. Mutta katellaan.
Treenasin tietysti koelaulu-aarioita, hirveä into päällä, ääni kulki hyvin ja neljä tuntia meni aika intensiivisesti laulaen. Vielä ranskankielinen aaria ulkoa oppimatta, en tiiä miten saisin ne sanat päähän... Kun haluaisin, että ranskankielisen oppisin kuten muutkin, vain laulaen ja pikkuhiljaa kuin itsestään ulkoa oppien. Mutta pitää varmaan alkaa päntätä. Koelaulu on siis sunnuntaina, klo 11.45. Harjoitusluokassa kyllä sujuu loistavasti kun yksin treenaa, mutta saa nähdä miten tekniikka pitää sitten tositilanteessa. Lauantaina oli koelaulu sellaiseen kesäohjelmaan USAssa, jossa lauloin Nemorinon aarian "Una furtiva lagrima" omavalintaisena aariana, kun se on nyt ollut sellainen oppimis-aaria, jossa olen monia uusia teknisiä asioita opetellut käytännössä ja se on tuntunut sellaiselta, minkä osaan nyt hyvin teknisesti. No sitten koelaulussa se ei jotenkin sujunutkaan niin kuin harjoitusluokassa tai laulutunnilla, vaikka mielestäni kuitenkin lauloin sen ihan ok. Toisena aariana kuulijat, Patrick Hansen ja David Gately, kysyivät Belmonten aarian "O wie ängstlich" Mozartin Pako Seraljista. Vähän sydäntä kylmäsi kun opettelin tämän aarian ulkoa edellispäivänä, laitoin sen siihen viiden aarian listaan, että olisi joku saksankielinen, mutta jotenkin odotin, että olisivat kysyneet Weillin Lonely House'n. No se oli sitten mennytkin tosi hyvin heidän mielestään - eilen kävin kysymässä Patrickiltä palautetta koelaulusta. Hän sanoi, että "Una furtiva" oli sekä musiikillisesti, että dramaattisesti huono esitys, mutta Mozart taas tosi hyvä ja että he haluavat minut Brevard-kesäohjelmaan tekemään Taikahuilun Taminoa. Vaikka siis en edes hakenut sinne kesäohjelmaan, vaan tein sen koelaulun vain harjoituksena McGill-koelaulua varten - Patrick itse esitti, että kaikki kynnelle kykenevät saavat koelaulaa vaikkeivät olisikaan kiinnostuneita ja hakemassa Brevardiin ja käyttää hyväksi hyvän harjoitus-koelaulutilanteen ilman suuria paineita. En nyt ihan hahmota millainen se Brevard on, ainakaan eivät maksa vaan periaatteessa osallistujille maksullinen. Stipendejä on toki saatavilla. Mutta katellaan.
Kaamos
Ajattelin, että eihän täällä voi kaamosmasennusta tulla kun on niin paljon enemmän auringonvaloa talvellakin kuin Suomessa. Aika hyvin menikin joululle ja sitten olin siellä Jenkkilässä joulun aikaan, jossa vaan oli kaikki kivaa. Keksin kaikenlaisia syitä sille miksi v***ttaa, olen kyllästynyt ikuiseen opiskelijaelämään, koti-ikävä Suomeen, tunnen olevani epä-ihminen kun olen täällä vain väliaikaisella opiskeluluvalla, asunto on synkkä ja likainen, en harrasta liikuntaa tarpeeksi, en syö tarpeeksi kalaa/tuoreita kasviksia/hedelmiä/c-vitamiinia/foolihappoa jne... Mutta sitten tajusin, että kaamosmasennushan tässä on kyseessä. Sama mikä vaivaa Suomessa joka talvi. Ja joka kerta myös keksin erilaisia syitä siihen miksi sen hetkinen elämäni on sillä hetkellä perseellään, yhtenä vuonna minulla on liikaa kouluaineita eikä jää aikaa tehdä asioita, jotka ovat tärkeitä ja pitää itsestään huolta. Toisena vuonna taas koulua on liian vähän, joten passivoidun vain enkä saa aikaiseksi oikein mitään ja sen takia mieliala maassa. Joka kerta kuitenkin perimmäisenä syynä lienee ollut päivänvalon vähäisyys. Niin kai nytkin. Toisaalta helpottaa oloa kun tajuaa, että johtuu pimeydestä. Toisaalta ärsyttää alhainen energia-taso. Nyt kun vietän elämäni vuotta värikkäässä suurkaupungissa, saan ilmaisia laulutunteja viikottain huippu-laulunopettajalta ja minulla on mahdollisuus kunnolla panostaa siihen mihin haluan panostaa ilman töiden ja "ylimääräisten" kouluaineiden rasitusta, niin sitten vaan passivoidun ja voivottelen huonoa mielialaa. Ja unirytmi sekaisin, illalla ei nukuta ja aamulla nukuttaisi vaikka kuinka pitkään. Ulkona märkää ja lumi sulaa. Kevät tulee?
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
loskaa ja jäistä sadetta
Talviajan sää täällä on kyllä melko ailahtelevaista. Tänään vielä puoliltapäivin paistoi arska täysillä, oli sellanen pikkupakkanen, joku -2, ja melko tyyntä. No nyt iltapäivällä on nyt sitten ihan pilvessä ja harmaata ja satelee väliin lunta, välillä sellasta jäistä sadetta, oikeestaan kai niin kuin rakeita...
Toinen ulkona talviaikana tyypillinen ilmiö on loska. Täällä suolataan katuja niin paljon, että periaatteessa kaikki lumi sulaa aina lopulta pois asfaltin päältä, mutta varsinkin kun tulee paljon lunta niin kestää tietty aikansa ennen kuin on sulaa. Ja siihen asti on sitten kaikki kadut täynnä harmaata suolan, hiekan ja lumen sekoitusta, joka tarttuu kenkiin ja jättää niihin ja usein housunlahkeiden alaosiinkin vaaleita, kuivia suolatahroja. Ja siis ihan hullua, että vaikka olisi 20 astetta pakkasta niin silti saa kävellä loskassa. Miksiköhän täällä suolataan niin paljon enemmän kuin Suomessa? Ja miksi Suomessa taas ei suolata niin paljoa? Onko täällä vaan niin paljon enemmän lunta?
Toinen ulkona talviaikana tyypillinen ilmiö on loska. Täällä suolataan katuja niin paljon, että periaatteessa kaikki lumi sulaa aina lopulta pois asfaltin päältä, mutta varsinkin kun tulee paljon lunta niin kestää tietty aikansa ennen kuin on sulaa. Ja siihen asti on sitten kaikki kadut täynnä harmaata suolan, hiekan ja lumen sekoitusta, joka tarttuu kenkiin ja jättää niihin ja usein housunlahkeiden alaosiinkin vaaleita, kuivia suolatahroja. Ja siis ihan hullua, että vaikka olisi 20 astetta pakkasta niin silti saa kävellä loskassa. Miksiköhän täällä suolataan niin paljon enemmän kuin Suomessa? Ja miksi Suomessa taas ei suolata niin paljoa? Onko täällä vaan niin paljon enemmän lunta?
Aus der Tiefe rufe ich, Herr, zu dir
...on Bachin yksi ensimmäisistä kantaateista. Sen konsertoiva tyyli, vilkkaat, motoriset sävelkuviot ja kuoron tärkeä osuus ja virsimelodian runsas käyttö ovat tyypillisiä säveltäjän nuoruudenteoksien tunnuspiirteitä. Vai ovatko? Keksin tämän argumentin tässä ihan just, mutta onhan monissa muissakin Bachin kantaateissa konsertoivaa tyyliä, motorista liikettä ja virsisävelmien käyttöä. Mutta jotenkin tämä kantaatti kyllä viehättävyydessään kuulostaa nimenomaan nuoruudenintoa täynnä olevalta varhaisemmalta teokselta. Huomenna sen kuulee St. John-luterilaisessa kirkossa Montréalissa, Voces Boreales-kuoron ja Montrealin sinfoniaorkesterin muusikoiden tulkintana. Tenorisolistina meikäläinen. Ihan hauskaa. Toivottavasti on ääni kunnossa, tänään ääni kyllä kulki hyvin laulutunnilla vaikka iskikin nuha eilen illalla.
Chicago
Tässä muutama kuva taannoiselta Yhdysvaltain matkaltani, toiseksi viimeisenä päivänä olimme ystäväni Joen kanssa Chicagossa.
Chicago skyline
Liikennettä. Juna kuuluu suurkaupunkeihin, mutta moottoritie on ehdottomasti erottamaton osa amerikkalaista elämäntapaa.
Talo, jossa toimii Chicagon kuuluisa Lyric Opera. Käytiin katsomassa siellä Richard Straussin Die Frau ohne Schatten, pääosissa Deborah Voigt ja Christine Brewer, joista varsinkin jälkimmäinen oli aivan mielettömän hyvä. Muutenkin oli kyllä lumoava esitys, niin musiikiltaan kuin visuaalisestikin. Juoni on aika sekava eikä oikeestaan edes kovin kiinnostava, mutta neljä tuntia kului silti nopeasti ja ymmärrän taas jotain enemmän oopperasta ja laadusta.
Chicago skyline
Liikennettä. Juna kuuluu suurkaupunkeihin, mutta moottoritie on ehdottomasti erottamaton osa amerikkalaista elämäntapaa.
Talo, jossa toimii Chicagon kuuluisa Lyric Opera. Käytiin katsomassa siellä Richard Straussin Die Frau ohne Schatten, pääosissa Deborah Voigt ja Christine Brewer, joista varsinkin jälkimmäinen oli aivan mielettömän hyvä. Muutenkin oli kyllä lumoava esitys, niin musiikiltaan kuin visuaalisestikin. Juoni on aika sekava eikä oikeestaan edes kovin kiinnostava, mutta neljä tuntia kului silti nopeasti ja ymmärrän taas jotain enemmän oopperasta ja laadusta.
torstai 14. helmikuuta 2008
Happy Valentine's Day!
Kaikille ystäville, menneille, nykyisille ja tuleville! Täällä siis tosiaan "juhlitaan" ystävänpäivää, kuulemma ravintoloissa on kaikenlaisia romanttisia virityksiä asiakkaille. Täällähän "Valentiinin" päivä on ehkä enemmän rakastavaisten päivä kuin ystävien. Kai. No mä en kyllä ystävänpäivää varmaankaan juuri juhli, tai no eihän sitä tiedä mitä ilta vielä tuo tullessaan. Tänään musahissan tunnilla Jeremy ja Jana tulivat yllättäen kesken tunnin luokkaan ja kertoivat, että heillä on asiaa eräälle kurssilla olevalle tytölle. He lauloivat dueton Disney'n Aladdin-piirroselokuvasta "A whole new world" (en muista mikä sen nimi on suomeksi) ja antoivat tytölle lopulta ruusun ja terveiset tämän poikaystävältä. Kornia, mutta myös romanttista ja hauskaa.
Talvisia maisemia
Viime yönä satoi taas lisää lunta, tänä talvena on tullut lunta varmaan jo monta metriä, ainakin pari kertaa jo sulanut kaikki pois ja nyt taas on näin paljon lunta...
Tässä aitoa montrealilaista kulttuuria: St.Laurent-kadun vanha, perinteikäs pornoelokuvateatteri "Cinema l'Amour"...
Tässä yritin saada kuvaan kuun, joka loisti punaisena sirppinä tosi alhaalla. Näkyy tarkkaan katsoessa tuolla kaukaisuudessa näkyvän vihreän valon yläpuolella. Kuva St.Urbain-kadulta.
Tässä aitoa montrealilaista kulttuuria: St.Laurent-kadun vanha, perinteikäs pornoelokuvateatteri "Cinema l'Amour"...
Tässä yritin saada kuvaan kuun, joka loisti punaisena sirppinä tosi alhaalla. Näkyy tarkkaan katsoessa tuolla kaukaisuudessa näkyvän vihreän valon yläpuolella. Kuva St.Urbain-kadulta.
perjantai 8. helmikuuta 2008
Suunnitelmia
En ole jaksanut kiinnostua blogista sitten joululoman. On ollut kuuluisa "niin paljon kaikkee"-opintojakso (180 opintoviikkoa, musiikin maisterin tutkinnon pakolliset ja valinnaiset opintojaksot) tässä meneillään ja muutenkin kaikenlaista miettimistä. Osittain myös ehkä ajatukset tästä blogista jotenkin ajautuivat pois siitä alkuperäisestä ideasta, että kirjoitan vain sellaista henkilökohtaista päiväkirjaa ja siis fiilis-pohjalta. Jotenkin aloinkin huomaamattani ajattelemaan, että pitää aina olla jotain erityistä sanottavaa, uutta ja ihmeellistä, tai ainakin valokuvia. No nyt muistutan itseäni siitä mitä alun perin tämän blogin kanssa ajattelin.
Kovasti viime aikoina olen miettinyt kesää ja ensi vuotta. Vaihto-vuottani täällä on jäljellä enää kolmisen kuukautta ja reilun kahden viikon päästä teen jotain yhden monista suunnitelmistani eteen. Sunnuntaina 24.2. on pääsykoe McGill-yliopistoon, Artist diplomaan, lauluun. Aika epäilevästi suhtaudun siihen, että saisin rahoja edes lukukausimaksuihin kasaan, puhumattakaan sitten elinkustannuksista, mutta haen nyt kuitenkin sitten, pidän tavallaan tämän vaihtoehdon vielä avoimena. Eihän sitä koskaan mihin se elämä heittelee. Ja varmaan ihan hyvää harjoitusta joka tapauksessa koelaulutilanteesta. Kiva myös, että on nyt joku tavoite tässä lyhyellä tähtäimellä, jota varten treenata. Pysyy motivaatio ihan eri lailla yllä nyt kun en Albert Herringin jälkeen ollut/ole muissa tämän vuoden koulun oopperaproggigsissa. Ja nyt olen kyllä tosi innoissani taas laulusta, ihmeesti se harjoittelu auttaa siihen miten ääni toimii ja muistaa ja oppii asioita.
Kovasti viime aikoina olen miettinyt kesää ja ensi vuotta. Vaihto-vuottani täällä on jäljellä enää kolmisen kuukautta ja reilun kahden viikon päästä teen jotain yhden monista suunnitelmistani eteen. Sunnuntaina 24.2. on pääsykoe McGill-yliopistoon, Artist diplomaan, lauluun. Aika epäilevästi suhtaudun siihen, että saisin rahoja edes lukukausimaksuihin kasaan, puhumattakaan sitten elinkustannuksista, mutta haen nyt kuitenkin sitten, pidän tavallaan tämän vaihtoehdon vielä avoimena. Eihän sitä koskaan mihin se elämä heittelee. Ja varmaan ihan hyvää harjoitusta joka tapauksessa koelaulutilanteesta. Kiva myös, että on nyt joku tavoite tässä lyhyellä tähtäimellä, jota varten treenata. Pysyy motivaatio ihan eri lailla yllä nyt kun en Albert Herringin jälkeen ollut/ole muissa tämän vuoden koulun oopperaproggigsissa. Ja nyt olen kyllä tosi innoissani taas laulusta, ihmeesti se harjoittelu auttaa siihen miten ääni toimii ja muistaa ja oppii asioita.
torstai 17. tammikuuta 2008
Amerikkalainen joulu
Vietin siis jouluni Yhdysvaltain Keskilännessä, Maailman nuorten kuoro-tuttujen luona. Matkasta ehkä lisää tuonnempana. Nyt kuitenkin linkki kuoro-konserttiin, jossa lauloin joulukuussa:
http://www.cbc.ca/radio2/singleConcert.html?20071214singin
Kappaleet ovat yksittäisinä raitoina. Kuuntele esim. versioita tutuista joululauluista "O come all ye faithful", "Good King Wenceslas", "Les Anges dans nos campagnes", "Silent night" ja "Joy to the World!". Julianin sovitukset ovat varsin välillä varsin vallattomia, kuten tyylien kirjo viimeksi mainitussa kappaleessa "Joy to the World" - amerikkalaisen mahtipontista, mutta toki vaikuttavaa ja ammattitaitoista. Ja hienolta kuulostaa kuoron, urkujen, vaskisekstetin ja lyömäsoitinten yhteissointi!
http://www.cbc.ca/radio2/singleConcert.html?20071214singin
Kappaleet ovat yksittäisinä raitoina. Kuuntele esim. versioita tutuista joululauluista "O come all ye faithful", "Good King Wenceslas", "Les Anges dans nos campagnes", "Silent night" ja "Joy to the World!". Julianin sovitukset ovat varsin välillä varsin vallattomia, kuten tyylien kirjo viimeksi mainitussa kappaleessa "Joy to the World" - amerikkalaisen mahtipontista, mutta toki vaikuttavaa ja ammattitaitoista. Ja hienolta kuulostaa kuoron, urkujen, vaskisekstetin ja lyömäsoitinten yhteissointi!
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
lauantai 15. joulukuuta 2007
Talvimyrsky
Kuvat edellisessä merkinnässä ovat siis viime viikolta. Paraikaa Montrealissa ja koko itäisessä Kanadassa sekä myös Suurten järvien alueella Yhdysvalloissa odotetaan talvimyrskyä iskeväksi. Torontossa ja Montrealissa on peruttu lentoja tänään ja huomenna ja mahdollisesti myös maanantaina. Jännäänkin nyt, peruuntuuko munkin lento Chicagoon maanantaina alkuiltapäivästä. Tälle seudulle ja Etelä-Ontarioon ennustetaan 20-30 cm lunta ja New Brunswickin provinssiin jopa 40 cm. Toinen päivän pääuutinen Montrealissa on Saku Koivun tekemät kaksi maalia Habsien eli Montreal Canadiensien kohdatessa Toronto Maple Leafs.
Lumimyräkkä
Tämä tapahtui jo yli viikko sitten, mutta olen ollut laiska kirjoittamaan blogia, joten nyt vasta tämä kuva-reportaasi. Joitain koulujakin oli suljettu vaikka Suomessakin kyllä saattaa joskus näin paljon tulla lunta eikä silloin mitään kouluja suljeta. Mutta täällä näköjään suljetaan. Tuli siis ihan kunnolla lunta ja nyt on siitä asti ollutkin sitten tosi lumista ja myös kylmää. Pakkasta on välillä tosin vain joku muutama aste, mutta kun ilmankosteus huitelee pahimmillaan yli 90% tienoilla ja tuuli on navakkaa, niin muutamakin aste saattaa tuntua 10-20 asteen pakkaselta. Ja sitten kun on oikeasti -20 C niin tuntuma saattaa olla -30!
Tuossa etuoikealla on siis lumen alle hautautunut auto...
perjantai 14. joulukuuta 2007
Lihamakaronilaatikko juusto-ja tomaattikuorrutteella
Kävelin eilen McDonaldsin ohi ja tajusin että olen käynyt yli kolmen kuukauden Pohjois-Amerikassa oloaikanani Mäkkärissä kaksi kertaa. Siis paljon harvemmin kuin Suomessa. Täällä tuntuu yleinen ilmapiiri olevan yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa sellainen ettei hampurilaisravintoloissa käydä muuten kuin pikkutunneilla kotimatkalla baarista. Sen sijaan kahviloissa kyllä käydään ahkeraan, suosittu on myös Subway sekä tietysti etniset ravintolat. Kahviloissa ruoka on yleensä voileipä-tyyppistä. Kouluruokailun puuttuessa olen tehnyt aika paljon itse ruokaa. Erityisesti liha on täällä edullista, muuten ruoan hintataso on ehkä hieman yllättävänkin kallis, Suomen luokkaa. Ruoanlaitossa ja varsinkin einesten käytössä täällä tulee ottaa huomioon se, että - ainakin omien makunystyröideni mukaan - einekset ovat paljon suolaisempia kuin Suomessa. Aamupala-tyylistä sulatejuustoa en voi laittaa kuin puoli viipaletta leivälle, ja siihen päälle vielä mielellään kurkkua ja paprikaa suolapitoisuutta alentamaan. Paistoin tässä yhtenä päivänä nakkeja ja nekin olivat niin suolaisia, että laitoin sekaan sitten reippaasti pakaste-wokkivihanneksia - en muuten olisi pystynyt syömään. Varmaan voileipä- ja keitto-painotteisen kahvilaruoan takia välillä on alkanut tekemään kovasti mieli perunaa. Olenkin tehnyt jo pari kertaa ison satsin perunamuusia, jota sitten syön eri ruokien lisukkeena.
Kotiruokani on ollut aikalailla suomalaista perusruokaa, tosin välillä vähän muunnellen, kuten tämä lihamakaronilaatikko:
Tähän laatikkoon tuli
noin puolet 900g makaronipussista (keitettynä)
jauhelihaa paistettuna sipulisilpun ja tomaattimurskan kera
- mausteena chilijauheella, mustapippurilla, valkosipulisuolalla ja cayennepippurilla
munamaito
- ehkä joku 7-8dl maitoa (2%),
- 3 munaa
sekoitin munamaidon tyhjässä maitopurkissa, näin idean jossain blogissa, säästää vähän tiskiä, sekoittuu hyvin ja helppo kaataa vuokaan lihamakaroniseoksen päälle
Uunissa kolmisen varttia, kypsentämisen puolivälissä heitin päälle viipaloidut tomaatit sekä juustoraasteen.
Tuli ihan sairaan hyvää vaikka itte sanonkin, taisi kestää pari päivää tuo kahden vuoan satsi... Nestettä jostain syystä oli hieman reilusti, olisi ehkä pitänyt laittaa enemmän kananmunaa ja varmaan tomaateistakin tuli lisää nestettä, mutta maku oli kyllä mitä eriomaisin.
Kotiruokani on ollut aikalailla suomalaista perusruokaa, tosin välillä vähän muunnellen, kuten tämä lihamakaronilaatikko:
Tähän laatikkoon tulinoin puolet 900g makaronipussista (keitettynä)
jauhelihaa paistettuna sipulisilpun ja tomaattimurskan kera
- mausteena chilijauheella, mustapippurilla, valkosipulisuolalla ja cayennepippurilla
munamaito
- ehkä joku 7-8dl maitoa (2%),
- 3 munaa
sekoitin munamaidon tyhjässä maitopurkissa, näin idean jossain blogissa, säästää vähän tiskiä, sekoittuu hyvin ja helppo kaataa vuokaan lihamakaroniseoksen päälle
Uunissa kolmisen varttia, kypsentämisen puolivälissä heitin päälle viipaloidut tomaatit sekä juustoraasteen.
Tuli ihan sairaan hyvää vaikka itte sanonkin, taisi kestää pari päivää tuo kahden vuoan satsi... Nestettä jostain syystä oli hieman reilusti, olisi ehkä pitänyt laittaa enemmän kananmunaa ja varmaan tomaateistakin tuli lisää nestettä, mutta maku oli kyllä mitä eriomaisin.
maanantai 3. joulukuuta 2007
Helpota nälänhätää!
Osoitteessa http://www.freerice.com/index.php voi harjoittaa englanninkielen taitoaan pelaamalla synonyymipeliä ja oikeista vastauksista YK lahjoittaa riisiä nälkää näkeville!
maanantai 26. marraskuuta 2007
Elamaa Albert Sillin jalkeen?
Toissailtana oli Albert Herringin mun castin toinen ja koko produktion neljas ja viimeinen esitys. Olo on tyytyvainen ja helpottunut, mutta myos vahan tyhja. Koko syksyn olen valmistautunut tata roolia varten, opetellut musiikkia, englannin aantamista, laulutekniikkaa, nayttamotekniikkaa, stressannut, innostunut, ollut lahes epatoivon vallassa, mutta kokenut myos onnistumisen hetkia ja nyt kaikki tama on ohi. Monta kertaa olen jo ehtinyt ajatella elamaa taman produktion jalkeen ja sita mihin kaikkeen on aikaa ja energiaa, voin keskittya muihin oopperoihin, aarioihin ja muuhun elamaan. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen on jaanyt kokonaan tassa viime aikoina ja toivon mukaan nyt ryhdistaydyn sen suhteen. Yhden kerran olen kaynyt yliopiston hienossa liikuntakompleksissa kuntosalilla, joka on lahes ilmainen, 15 $ lukukaudelta... Kavelykin on jaanyt kodin ja koulun valisiin matkoihin, kun on ollut kylmaa ja markaa ja pimeaa.
torstai 22. marraskuuta 2007
Ensilumi
Toissayönä satoi ensimmäisen kerran lunta tänä talvena. Se suli kyllä aika nopeasti loskaksi, mutta sai kuitenkin minut talvikenkä-ostoksille. No nyt tänä yönä näyttää tulevan vähän enemmän, säätiedotuksen mukaan seuraavan vuorokauden sisään on odotettavissa 20-25 cm lunta. Tässä pari kuvaa tuosta kadulta.
lauantai 17. marraskuuta 2007
Albert Herring
Nyt on oopperan treeniperiodi tiukimmillaan, eilen oli orkesterin kanssa musiikkiharjoitus aamupaivalla ja illalla mun castin eka koko paskan lapimeno, loppu kymmenelta ja tana aamuna kymmenelta alkoi toinen mun castin lapimeno ja siihen peraan ruokatunnin jalkeen toisen castin toka lapimeno,viidelta loppu onneks jo tama paiva mutta nyt oon vahan hoo moilasena, etta mitas nyt tekisin... ei jaksais treenata kun huomenna on tekniset lapimenot ison konserttisalin lavalla (tahan asti oltu tuolla oopperastudiossa) puol kahdesta ilta-kymppiin... mutta ei nyt jaksa mitaan kovin aktiivistakaan touhuta... Nyt istun koulun kirjastossa joka on auki viela puolisen tuntia.
On toi oopperan tekeminen kylla hauskaa, mutta myos vaikeeta. Eilen ryssin muutaman sisaantulon aarioissani ja vitutti aika pahasti, mutta tanaan onnistuin paljon paremmin seka musiikillisesti etta nayttamotyoskentelyn kannalta. Toisaalta tanaan sitten taas laulutekniikka ei pitanyt yhta hyvin kuin aina harjoituskopissa tai laulutunnilla, jolloin voin keskittya vain pelkastaan tekniikkaan. Koko ajan vain vahvistuu tunne, etta haluan olla taalla viela ainakin toisen vuoden. Ongelmana rahoitus, lukukausi-maksut ulkomaisille opiskelijoille on sellasta 10 000 euron luokkaa vuodessa ja siihen paalle tietysti elamiskulut. Eli ainut mahdollisuus olisi saada apurahoja jostain...
On toi oopperan tekeminen kylla hauskaa, mutta myos vaikeeta. Eilen ryssin muutaman sisaantulon aarioissani ja vitutti aika pahasti, mutta tanaan onnistuin paljon paremmin seka musiikillisesti etta nayttamotyoskentelyn kannalta. Toisaalta tanaan sitten taas laulutekniikka ei pitanyt yhta hyvin kuin aina harjoituskopissa tai laulutunnilla, jolloin voin keskittya vain pelkastaan tekniikkaan. Koko ajan vain vahvistuu tunne, etta haluan olla taalla viela ainakin toisen vuoden. Ongelmana rahoitus, lukukausi-maksut ulkomaisille opiskelijoille on sellasta 10 000 euron luokkaa vuodessa ja siihen paalle tietysti elamiskulut. Eli ainut mahdollisuus olisi saada apurahoja jostain...
torstai 15. marraskuuta 2007
Halloween
Tässä tunnelmia yhden koulukaverin halloween-bileistä. Naamiaisasu oli pakollinen. Täällä halloweenia tosiaan juhlitaan ihan kunnolla, varsinainen halloween-päivä osui keskiviikolle, joten juhlakausi kesti pitkälti toista viikkoa alkaen edellis-viikonlopusta, tietysti itse halloweenina ja sitten vielä seuraavana viikonloppuna. Kaupungilla näkyi paljon naamiaisasuihin pukeutuneita ja monet koristelivat asuntojensa edustoja ja ikkunoita kurpitsoilla, luurankoilla, hämähäkin seitillä ynnä muulla kummitus/kauhu-aiheisella tavaralla.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Lähikauppa...
...seuraavalla kadulla, noin kahden minuutin kävelymatkan päässä on kyllä kätevä. Varsinkin kun se on auki 24h! Esim. jos kesken chili con carnen teon huomaa, että se säilykepurkki olikin tomaattikeittoa eikä tomaattimurskaa ja kello on kaksi aamuyöllä - ei hätää, kauppaan vain ostoksille. Tai jos kävelee kotiin baarista aamukolmelta ja jääkaappi kotona ammottaa tyhjyyttään, niin voi vain poiketa kauppaan ostamaan aamupala-aineksia. Aika ihmeellistä. No onhan toki Suomessakin nykyään jotain ABC-huoltsikoita, joissa on S-market auki 24h, mutta ainakin Kuopiossa ainut tällainen ABC oli Pitkälahdessa yli viis kilsaa keskustasta, joten siellä ei tullut kyllä paljoa shoppailtua...
lauantai 27. lokakuuta 2007
syksy Montréalissa
Tässä vähän näkymiä Mont-Royal-puistosta, kesäsunnuntaisin siellä on Tam-tam-jamit, eli rummutusta ja paljon porukkaa sekä tällä kertaa näköjään myös "keski-aikaiset" turnajaiset tai jotain sen sellaista...
sunnuntai-brunssi
Vähän jälkijunassa tulee nyt juttua, mutta viime sunnuntaina oli yllättäen taas vielä kesäinen päivä, joten tässä nautin sunnuntai-brunssia koti-terassilla kadun puolella (sisäpihan parvekkeelle ei paistanut aurinko). Tarjolla muroja, tuoremehua, paistettua munaa, paahtoleipää ja papuja tomaattikastikkeessa.
torstai 18. lokakuuta 2007
Laulua
Eilen oli viikon toinen laulutunti. Tehtiin tekniikkaa. Selvästi huomaa, että nyt ollaan jo tutumpia opettajan kanssa ja hän alkaa olemaan vaativampi, on ollut sitä jo aiemminkin, mutta alkaa olemaan sellaista tekemisen meininkiä hommassa. Itsekin alan hahmottamaan asioita, olen miettinyt ja kokeillut uusia juttuja ja nyt on aika kysyä, varmistaa ja tarkentaa, että olenko ymmärtänyt oikein. "Collecting the tone"-asia ylimenoalueella alkaa jo olemaan hallinnassa, luulisin. Kropan käyttö on vielä vähän epämääräistä, ehkä tajuan jo jotain, mutta en vielä ihan täysin mitä opettaja haluaa enkä osaa aina käytännössä kaikkea toteuttaa. Eilen kysyin "keeping the throat open"-asiasta (en viitsi kääntää, kun tulee pian epämääräisiä tai harhaanjohtavia termejä, nämä siis opettajan käyttämiä ilmauksia) ja nyt ainakin ymmärtänen mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miltä tuntuu ja miten sitä voi harjoitella. Eri asia tietysti sitten se, että missä vaiheessa saan siirrettyä tämän kaikkeen laulamiseeni - treenin kautta totta kai. Mutta oli kyllä hedelmällinen ja tehokas tunti, nyt on taas kova into laulaa. Ja ilmeisesti opettajakin on innoissaan kun eilen ehdotti puolen tunnin laulutunnit vielä tänään ja lauantaina - eli yhteensä neljä laulutuntia tällä viikolla!
Saimme myös tietää casting-jaon ja esityspäivät Albert Herringiin. Olen toisessa castissa, mun esitykset 22. ja 24. marraskuuta, ekalla porukalla esitykset 21. ja 23. päivä. Enää kuukausi!
Saimme myös tietää casting-jaon ja esityspäivät Albert Herringiin. Olen toisessa castissa, mun esitykset 22. ja 24. marraskuuta, ekalla porukalla esitykset 21. ja 23. päivä. Enää kuukausi!
maanantai 15. lokakuuta 2007
Viikonloppuahdistusta
Tänä viikonloppuna on ollut vähän ahdistusta. Ahdistusta siitä, että olisin halunnut perjantai-iltana ulos, mutta en tiennyt ketään muuta joka olisi ollut menossa, enkä tiennyt keltä kysyä. No pari tyyppiä oli mielessä, mutta mulla ei ollut heidän puhelinnumeroitaan (koska ei ole kännykkää jossa ne numerot olisi aina mukana...) enkä sitten enää nähnyt heitä koulullakaan kun oli jo myöhä ja eivätpä hekään (tai kukaan) toisaalta pyytäneet mua minnekään tai kysyneet mun suunnitelmista. Menin sitten koulun barokkiorkesterin konserttiin, vähän taka-ajatuksena löytää sieltä jotain tuttuja joilla olisi iltasuunnitelmia. No ei siellä oikein ollut potentiaalisia bile-hileitä ja se soiton tasokin oli vähän sellaista, että lähdin sitten väliajalla pois ja laulua vielä treenaamaan. Ilta-yhdentoista tienoilla laahustin kotiin ja oli kyllä ihan helvetin tylsää. Aki-kämppikseni ei ollut kotona ja olin perjantai-iltana yksin kylmässä asunnossa vieraassa maassa... "No, menen nyt sitten kerrankin aikaisin nukkumaan," ajattelin - sarjassa kuuluisia viimeisiä sanoja, menin nukkumaan kolmen aikaan aamuyöllä!
Lauantaina ankea syystunnelma jatkui, yksin nyhjäsin kotona ja ulkona satoi vettä. Illalla lähdin koululle ja törmäsin Irikseen (olin luullut ettei hän ole kaupungissa) ja kutsuin itseni hänen luokseen illalliselle. Treenasin ensin tunteroisen ja Iris kävi sillä aikaa kaupassa. Söimme herkullista pakastepizzaa ja katsoimme Sinkkuelämää dvd:ltä. Oli hyvä olla jonkun elävän ihmisen seurassa vaihteeksi, eikä vain virtuaalisesti naamakirjan kautta...
Eilen sitten olikin hyvä päivä. Tapasin suomalaisen pianisti-tytön, joka on asunut täällä jo viime talven, tapasimme kahvilassa ja juttelimme tuntikausia. Oli terapeuttista päästä puhumaan suomea ja jakamaan kokemuksia täällä asumisesta. Eli nyt on ainakin yksi ihminen, jolle uskaltaa soittaa jos tulee yksinäistä eikä tarvi pelätä, että toinen suostuu tapaamaan vaan kohteliaisuudesta tai säälistä...
Illalla menin vielä koululle treenaamaan ja ääni soi ihan sairaan hyvin! En tiedä johtuiko kahvista päivällä vai mistä, mutta tällaisen tuntuman kun saisi aina laulaessa niin a vot! Kotiin tullessa kävin kaupassa ja ostin perunoita, tyynenmeren pakastelohta ja ruokakermaa... Sain inspiraation suomalaistyyppiseen uuniruokaan täältä: http://marke-tta.vuodatus.net/blog/866494
Sen verran tuota ohjetta muutin, että perunasipuli-sekoitus on korvattu ihan tuoreilla perunoilla jotka viipaloin mutta en kuorinut, kun kaupassa ei ollut pakasteena kuin kokonaisia perunoita ja sitten vaikka kuinka monenlaisia erimerkkisiä, -kokoisia ja -muotoisia ranskanperunoita... Ruokakerman kevyin versio oli 15%, jonka hyllystä löysin, Suomessa siinä mielessä kyllä paljon enemmän valinnanvaraa ja jotenkin pakkausten designkin on Suomessa ihan eri luokkaa, täällä maitotuotteiden pakkaukset näyttävät tosi tylsiltä suomalaisiin verrattuna. Ja maustoin ruokaa mustapippurin ja merisuolan lisäksi chilijauheella ja cayenne-pippurilla... Ai niin, ja tohon isompaan vuokaan laitoin lisäksi pakastevihannespussin jämät, tuo ihan kivaa lisämakua nekin.
Maistui kyllä aivan ihanalta näin kylmänä syksyisenä yönä suomalainen kuuma uuniruoka!
Lauantaina ankea syystunnelma jatkui, yksin nyhjäsin kotona ja ulkona satoi vettä. Illalla lähdin koululle ja törmäsin Irikseen (olin luullut ettei hän ole kaupungissa) ja kutsuin itseni hänen luokseen illalliselle. Treenasin ensin tunteroisen ja Iris kävi sillä aikaa kaupassa. Söimme herkullista pakastepizzaa ja katsoimme Sinkkuelämää dvd:ltä. Oli hyvä olla jonkun elävän ihmisen seurassa vaihteeksi, eikä vain virtuaalisesti naamakirjan kautta...
Eilen sitten olikin hyvä päivä. Tapasin suomalaisen pianisti-tytön, joka on asunut täällä jo viime talven, tapasimme kahvilassa ja juttelimme tuntikausia. Oli terapeuttista päästä puhumaan suomea ja jakamaan kokemuksia täällä asumisesta. Eli nyt on ainakin yksi ihminen, jolle uskaltaa soittaa jos tulee yksinäistä eikä tarvi pelätä, että toinen suostuu tapaamaan vaan kohteliaisuudesta tai säälistä...
Illalla menin vielä koululle treenaamaan ja ääni soi ihan sairaan hyvin! En tiedä johtuiko kahvista päivällä vai mistä, mutta tällaisen tuntuman kun saisi aina laulaessa niin a vot! Kotiin tullessa kävin kaupassa ja ostin perunoita, tyynenmeren pakastelohta ja ruokakermaa... Sain inspiraation suomalaistyyppiseen uuniruokaan täältä: http://marke-tta.vuodatus.net/blog/866494
Sen verran tuota ohjetta muutin, että perunasipuli-sekoitus on korvattu ihan tuoreilla perunoilla jotka viipaloin mutta en kuorinut, kun kaupassa ei ollut pakasteena kuin kokonaisia perunoita ja sitten vaikka kuinka monenlaisia erimerkkisiä, -kokoisia ja -muotoisia ranskanperunoita... Ruokakerman kevyin versio oli 15%, jonka hyllystä löysin, Suomessa siinä mielessä kyllä paljon enemmän valinnanvaraa ja jotenkin pakkausten designkin on Suomessa ihan eri luokkaa, täällä maitotuotteiden pakkaukset näyttävät tosi tylsiltä suomalaisiin verrattuna. Ja maustoin ruokaa mustapippurin ja merisuolan lisäksi chilijauheella ja cayenne-pippurilla... Ai niin, ja tohon isompaan vuokaan laitoin lisäksi pakastevihannespussin jämät, tuo ihan kivaa lisämakua nekin.
Maistui kyllä aivan ihanalta näin kylmänä syksyisenä yönä suomalainen kuuma uuniruoka!
maanantai 8. lokakuuta 2007
uudet petivaatteet
Tässä uudet petivaatteet, jotka ostin reilu viikko sitten. Kävelin kaupungilla ja poikkesin yhteen kauppaan ihan vaan katsomaan missä hinnoissa petivaatteet on... No siellä oli taitava myyjä joka onnistui myymään mulle koko setin, niillä oli joku tarjouskin siinä, joten aattelin että tarvin uudet petivaatteet joka tapauksessa, että samapa tuo vaikka ostaisi nyt sitten. Tulivat kyllä vähän kalliiksi, mutta sitten oli sellanen tunne etten halua palauttaakaan näitä ja ovathan ne kyllä aika luksus-mukavat. Pakko kyllä jotenkin roudata ne Suomeen sitten kun täältä lähden...
perjantai 5. lokakuuta 2007
kävelyretkiä
Eilen ja tänään olen karkoittanut koti-ikävääni kävelyretkillä kaupungilla. Eilen kävelin St.Urbainia pitkin Mile Endiin, aina Little Italyyn asti ja tulin takaisin Avenue du Parc'ia. Koko matkaan meni pari tuntia, oli ihanan aurinkoista ja lämmintä ja vaihtelevaa kaupunkimaisemaa. Juuri kun luulin, että nyt olen tulossa kaupungin "laitamille", että nyt alkaa joku teollisuusalue tms. niin löysinkin "pikku Italia"-kaupunginosan ja kaikki Mile Endin värikkäät etniset ravintolat ja kahvilat, kreikkalaisia ravintoloita näin Avenue du Parcilla varmaan ainakin viis.
Tänään lähdin St. Denis'tä pitkin ja kävelin Vanhaan Satamaan. Se on kyllä ihmeellinen paikka, tuntuu siltä kuin saapuisi Eurooppaan, tulee mieleen vähän Sisilian kaupungit tai vaikka Tukholman Gamla Stan kun on se vesi siinä lähellä. Harmillista etten ottanut kameraa mukaan, oli sen verran hienoja maisemia siellä rannassa. Vastarannalla siinsi mm. vuoden 1967 Maailmannäyttelyn rakenteita, jotka lienevät maailmankuuluja - oon nähnyt muistaakseni samoja sen sellaisen pallon jossain valokuvassa joskus. Eli pitääpi mennä sinne uudestaan aurinkoisena päivänä kameran kanssa...
Tänään lähdin St. Denis'tä pitkin ja kävelin Vanhaan Satamaan. Se on kyllä ihmeellinen paikka, tuntuu siltä kuin saapuisi Eurooppaan, tulee mieleen vähän Sisilian kaupungit tai vaikka Tukholman Gamla Stan kun on se vesi siinä lähellä. Harmillista etten ottanut kameraa mukaan, oli sen verran hienoja maisemia siellä rannassa. Vastarannalla siinsi mm. vuoden 1967 Maailmannäyttelyn rakenteita, jotka lienevät maailmankuuluja - oon nähnyt muistaakseni samoja sen sellaisen pallon jossain valokuvassa joskus. Eli pitääpi mennä sinne uudestaan aurinkoisena päivänä kameran kanssa...
maanantai 1. lokakuuta 2007
Paluu turistiksi
Lähdin koululta kävelylle vanhaan satamaan ja tulin takaisin St.Laurent-katua pitkin läpi China Townin ja St.Laurentin. Pääsin jälleen turisti-tunnelmaan ja koti-ikävä kaikkosi. Kirjoitin myös hetki sitten elämäni ensimmäisen shekin. En vaan päässyt tarkistamaan tilini saldoa nyt koska netti-pankki ei taas vaihteeksi toimi...
kuolinpaivani...
...on nykyisilla elintavoillani Hesarin deadline-laskurin mukaan 75-vuoden ikaisena 18. syyskuuta 2057. (http://www.hs.fi/)
koti-ikava
Viime viikolla tuli yllattavan kova tarve ottaa yhteytta kavereihin Suomessa ja lahetin aika monille sahkoposteja ja kyselin kuulumisia. Tanaan katselin kalenteria ja mietin mita mahdan tehda itsenaisyyspaivana ja jouluna ja tajusin, etta oon ollut taalla nyt kuukauden ja oikeestaan on vahan ikava Suomeen. Nyt mietin, etta pitaisi selvittaa missa se Suomalainen kirkko on taalla Montrealissa ja menna kaymaan siella. Ja lahimpaan suurlahetystoon (Toronto, Ottawa?) voisin ottaa yhteytta ja tarjota itseani esiintymaan. Jaateloa oon aika paljon syonyt viime aikoina...
torstai 27. syyskuuta 2007
Montréalin korkein rakennus
Hui miten korkealla...
Kattoterassi
Toi mökkylä vasemmalla on Mont-Royal -vuori
Tässä vähän näkymiä Montrealin korkeimman (?) rakennuksen katolta, jossa on kaupungin viilein yökerho. Siellä oli toissa perjantaina kaikkien kaupungin yliopistojen kv-opiskelijoiden bileet. Harmillista vaan, että satoi vettä, jonka takia porukka oli enimmäkseen sisällä, joka oli aivan liian ahdas 2000 ihmiselle... kuulemma koko paikan idea on tää kattoterassi, joka on iso tanssilattia kattona taivasta ja näkymät yli kaupungin. No seuraavalla kerralla.
Kattoterassi
Toi mökkylä vasemmalla on Mont-Royal -vuori
Tässä vähän näkymiä Montrealin korkeimman (?) rakennuksen katolta, jossa on kaupungin viilein yökerho. Siellä oli toissa perjantaina kaikkien kaupungin yliopistojen kv-opiskelijoiden bileet. Harmillista vaan, että satoi vettä, jonka takia porukka oli enimmäkseen sisällä, joka oli aivan liian ahdas 2000 ihmiselle... kuulemma koko paikan idea on tää kattoterassi, joka on iso tanssilattia kattona taivasta ja näkymät yli kaupungin. No seuraavalla kerralla.
Quebecin sairausvakuutus
Tänään sain vihdoin kammettua itseni aamulla ylös ja vääntäydyttyä Quebecin provinssin virastoon, joka käsittelee kaikille provinssissa oleskeleville pakollisen sairausvakuutuskortin hakemuksia. Suomen Kelalla ja Quebecin provinssilla on sopimus, jonka mukaan suomalaiset saavat tämän vakuutuksen ilmaiseksi. Muuten joutuisin maksamaan yli kuudensadan dollarin McGill-yliopiston ulkomaalaisten opiskelijoiden sairausvakuutusmaksun. Olin kuullut kauhutarinoita siitä kuinka siellä virastossa joutuu jonottamaan tuntikausia ja käytännössä kortin hommaamiseen pitää varata koko päivä. Jännitti jo etukäteen, että kuinka kauheaa se nyt onkaan ja puhuukohan ne edes englantia siellä ja mitäs sitten jos viiden tunnin odottelun jälkeen käy ilmi, että multa puuttuukin joku pakollinen lomake tai valokuva tms... Olin kyllä valmistautunut hyvin, tätä asiaa välittömästi tai välillisesti hoitaessa on varmaan mennyt useampi tunti, ja ties kuinka paljon aikaa ja energiaa siihen kun on miettinyt sitä, että pitäis hoitaa tää asia... Saavuin paikalle ehkä siinä 20 vaille yhdeksän aamulla, 10 minuuttia viraston aukeamisen jälkeen, ja jono oli ehkä 20 metriä viraston oven ulkopuolella käytävällä. Ja tämä siis jonotusta jonottamiseen, eli siihen, että saa jonotusnumeron... Huokailin syvään ja näin mm. kun joku mies tuli ovia paiskoen ulos virastosta ja sadatteli jotain kielellä, jota en tunnistanut. Yhdeksän aikaan pääsin sitten sisälle jonotusnumero kädessä odotusaulaan istumaan. Vähän ajan päästä siitä virastoon tuli myös ranskalainen liedstudion pianistini Julia, jonka piti uusia oma sairausvakuutuskorttinsa - myös Ranskalla on Suomen kaltainen sopimus Quebecin kanssa. Oli kiva saada seuraa ja Julia kertoi omia ikäviä kokemuksiaan virallisten asioiden hoitamisesta Montréalissa. Kymmenen aikaan oli vuoroni ja pääsin tiskille. Mukanani oli kaikki McGillistä saamani ohjeen mukaiset dokumentit. Onneksi otin varulta mukaan myös suomalaisen Kela-korttini - tätä ei ohjeen mukaan olisi pitänyt tarvita, mutta virkailija oli sitä mieltä, että hyvä, että mulla oli se. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen, joka oli hänen kanssaan asioinut. Eipä Montrealissa kai kovin paljon suomalaisia ole, en ole törmännyt vielä ainakaan kehenkään. Onkohan Saku Koivu joutunut jonottamaan tässä samassa virastossa? No koko operaatio oli ohi noin klo 10.20, vain reilu puolitoista tuntia paikalle saavuttuani. Ennätysnopeaa, ainakin mitä kuulin oopperastudion ohjaajalta ja kapellimestarilta, jotka molemmat ovat jenkkejä. Heillä oli mennyt 3-4 tuntia. Aika kiva juttu siis. Ja yksi kivi sydämeltä poissa.
Kanadalaisten pankkikäytännöt...
...ovat jotain ihan naurettavaa. Ensinnäkin täällä käytetään shekkejä vähän joka asiassa. Nettipankki on todella alkeellinen, en voi tehdä tilisiirtoa kämppikseni tilille maksaakseni vuokran netin kautta ennen kuin menen pankkiin viemään kämppikseni shekin, jossa on hänen tilitiedot. Siis aivan käsittämätöntä!!! Miten voi olla näin vanhanaikaista länsimaassa?!? Kun avasin tilin HSBC-pankissa - jolla on pankkeja ympäri maailmaa, (kaikkialla muualla paitsi Suomessa) joten ajattelin että kansainväliset rahasiirrot sujuvat helpommin - he eivät uskoneet, että pystyn tekemään omalta Osuuspankin tililtäni tilisiirron uudelle kanadalaiselle tilille nettipankin kautta. No totta kai pystyn!!! Siirron käsittelyyn meni yksi pankkipäivä OP:lla Suomessa (sitten kun olin saanut ohjeet OP:lta parin yrityksen jälkeen pelkkiä HSBC:n ohjeita noudattaen, jotka olivat päin persettä tietysti... tai no ei nyt ehkä ihan päin persettä, mutta vähän epätarkasti kuitenkin), jonka jälkeen rahat olivat sitten HSBC-pankin Kanadan pääkonttorilla matkalla mun tilille - tämä matka kesti neljä päivää... Eli neljä päivää elin sitten Visalla, kun siirsin melkein kaikki rahani Suomen tililtä Kanadan tilille, koska halvempaa siirtää enemmän rahaa kerralla...
No tämä taisi olla ensimmäisiä kertoja, kun huomaan kulttuurishokin oireita... Muutenkin tämä viikko ollut siinä suhteessa erilainen, että on tullut ekan kerran vähän jollain tavalla ikävä Suomeen ja kavereita ja oon laittanut tällä viikolla tosi paljon sähköposteja ja facebook-viestejä kavereille. Ja käynyt tarkistamassa sitten sähköpostia monta kertaa päivässä, siltä varalta että joku olis vastannut...
No tämä taisi olla ensimmäisiä kertoja, kun huomaan kulttuurishokin oireita... Muutenkin tämä viikko ollut siinä suhteessa erilainen, että on tullut ekan kerran vähän jollain tavalla ikävä Suomeen ja kavereita ja oon laittanut tällä viikolla tosi paljon sähköposteja ja facebook-viestejä kavereille. Ja käynyt tarkistamassa sitten sähköpostia monta kertaa päivässä, siltä varalta että joku olis vastannut...
tiistai 25. syyskuuta 2007
Intiaanikesä
Täällä on vieläkin ihan hullun lämmin. Olin jo asennoitunut, että kylmenee kun välillä oli jo aika viileää päiväsaikaankin. Tänään oli pilvistä, +27 ja korkea kosteus niin, että netin sääpalvelu (ks.linkkilistani) sanoi sen tuntuvan +33! Kuvassa kampusalueen "alakenttä" (lower fields), jossa on hyvällä säällä aika paljon porukkaa pelailemassa tai vain loikoilemassa nurmella.
kirjasto
Tässä näkymä koulun kirjaston ikkunasta. Kirjasto on tosi hieno. Ja auki su-to ilta-yhteentoista! Pe-la seitsemään. Ihan huippua! Erillistä tietokone-luokkaa koulussa ei ole vaan tietokoneita on kirjaston tiloissa, siellä täällä, joka on tosi hyvä ratkaisu. Kirjastossa on sellainen leppoisa, rauhallinen tunnelma, mutta kuitenkin avaraa ja valoisaa, isot ikkunat (kuten kuvasta näkyy), katto korkealla ja tilaa kolme kerrosta! Hieman erilaista kuin Kuopion Musiikkikeskuksen kirjastossa... Joka on siis sellanen p-läven kokonen, ihan naurettavan pieni, tiedoksi lukijoille, jotka eivät kyseiseen paikkaan ole tutustuneet...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)